Osakekauppa vai liiketoimintakauppa

Liiketoiminnan luovutus tehdään yleensä pääpiirteissään kahdella tapaa, joko myydään yrityksen osakkeet tai yrityksen liiketoiminta. Ei kuitenkaan ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä sukupolvenvaihdos tai yrityskauppa. Vastuukysymyksistä johtuen tavallista on, että jos olet myyjä, haluat myydä osakkeet ja jos olet ostajana, haluat ostaa liiketoiminnan.

Osakekaupan ja liiketoimintakaupan eroa voisi kuvata seuraavasti. Vaikka myyjä omistaisikin kaikki osakeyhtiön osakkeet, hän ei omista yrityksen liiketoimintaa ja sinne hankittua omaisuutta henkilökohtaisesti. Ne omistaa itse osakeyhtiö. Näin ollen liiketoimintaa myytäessä myyjänä on yhtiö, ei yrittäjä, ja kaupasta saatavat rahatkin menevät yhtiöön. Usein avoin tai kommandiittiyhtiö kannattaa muuttaa ensin osakeyhtiöksi ja myydä sen jälkeen yhtiön osakkeet. Sukupolvenvaihdos ja yritystoiminnan luovutukset on helpointa ja edullisinta tehdä juuri osakeyhtiössä. Alla keskitytään vain osakeyhtiön liiketoiminnan luovutukseen tai osakekauppaan.

Jakautuminen yrityskaupan esivaiheena

Yrityksiin on usein kertynyt sellaista omaisuutta, joka ei välttämättä kuulu yrityskaupan yhteydessä myytävään liiketoimintaan. Tällaista omaisuutta voivat olla sijoitukset, kiinteistöt tai vapaa‐ajan asunnot, jotka halutaan jättää yrityskaupan ulkopuolelle. Liiketoimintakaupassa ei tällainen omaisuus muodosta ongelmaa. Jos kuitenkin halutaan yritysjärjestely toteuttaa osakekauppana, voi eräänä vaihtoehtona olla yhtiön jakaminen jakautumismenettelyllä kahdeksi erilliseksi yhtiöksi. Tällöin yrityksen ”myytävä” liiketoiminta jätetään toiseen yritykseen ja muu omaisuus toiseen yritykseen. Liikehuoneisto tai kiinteistö voidaan jakautumisella jättää toiseen yhtiöön ja vuokrata ne liiketoimintayhtiön ostajalle. Tämä järjestely alentaa ostajan tarvitseman rahoituksen määrää ja myyjä säilyttää toimitilojen omistuksen sekä saa niistä vuokratuottoa jatkossa. Osakeyhtiön jakautuminen ei aiheuta verotuksellisesti seuraamuksia, jos yrityksen omistus ei järjestelyn yhteydessä muutu. Jakautumisessa syntyneiden yritysten osakkeita käsitellään verotuksessa, kuten vanhan yhtiön osakkeita. Jakautumisesta on myös artikkeli kotisivuillamme kohdassa kirjoituksia.

Liiketoiminta- eli substanssikauppa

Liiketoimintakaupassa ostaja yleensä ostaa liiketoiminnan sekä sen käyttö‐ ja vaihto-omaisuuden, jonka hän tarvitsee liiketoiminnan jatkamiseen. Kaupassa siirtyvästä käyttöomaisuudesta ja vaihto‐omaisuudesta maksetaan usein käypä arvo. Yrityksen pehmeistä arvoista, sen liiketoiminnasta, nimestä, henkilökunnasta ja sen osaamisesta, toimittajista, asiakkaista, tuotekehityksestä, jakelukanavista yms. maksetaan liike‐ eli goodwill‐arvo. Liiketoimintakaupassa kauppahinta jää liiketoiminnan myyvään yritykseen ja sen siirtäminen haluttaessa yksityiseen käyttöön pitää suunnitella erikseen. Saamallaan rahalla myyjä voi maksaa pois yrityksen velat ja joko lopettaa yrityksen, jakaa voitot osinkoina tai muulla tavalla tai pitää yrityksen sijoitusyhtiönä.

Mahdollisten historiallisten riskien ja helppouden takia ostaja usein haluaa mieluummin ostaa liiketoiminnan kuin koko yrityksen osakekannan. Silloin ostaja vastaa vain yrityksen tulevaisuudesta ja hänen riskinsä on rajoitettu. Lisäksi ostaja pystyy poistoina hyödyntämään ostetun yrityksen liikearvon kymmenen vuoden kuluessa.

Mikäli hankittava liiketoiminta on luvanvaraista tai hankittavat tuotteet tai valmistustavat vaativat viranomaislupia tai viranomaisten hyväksynnän. Tulee varsinkin liiketoimintakaupassa varmistua jo etukäteen siitä ovatko nämä luvat siirrettävissä vai tuleeko liiketoiminnan hankkijan hakea ne uudelleen. Lisäksi tulee viranomaisten kanssa käytävissä neuvotteluissa selvittää ja varmistaa, kuinka liiketoimintaa voidaan jatkaa sillä välin kun viranomainen käsittelee liiketoiminnan hankkijan lupahakemuksia.

Osakekauppa

Osakekaupassa myydään yrityksen omistukseen oikeuttavat osakkeet, eli koko yritys velkoineen ja vastuineen. Yrittäjä saa velattoman hinnan yrityksestään. Ostaja ottaa vastatakseen koko yrityksen historian painolastin ml. sopimukset, keskeneräiset työt, ja mahdolliset aiempien urakoiden ja töiden vastuut. Lisäksi myöhempien verotarkastusten yhteydessä voi ilmaantua maksettavaa, josta kukaan ei välttämättä tiedä kaupantekoaikana.

Osakekaupassa ostajalla on liiketoimintakauppaa suurempi riski, koska hän ei voi valita ostettavia osia yrityksestä. Yrityskaupassa myyjä tuntee yrityksen ja ostaja on paljolti riippuvainen siitä tiedosta jonka hän myyjältä saa yrityksestä. Näitä vastuita ja sopimuksellisia riskejä pyritään minimoimaan vaatimalla osakekaupassa erilaisia vakuutuksia myyjältä liiketoiminnasta ja sopimuksista. Myyjä joutuu siksi yrityskaupassa takaamaan paljon asioita. Jos yrityskaupan toteuduttua myöhemmin ilmenee että, vakuutukset eivät pitäneet paikkaansa voi seurauksena olla hinnan alennus tai jopa kaupan purku. Myyjän kannattaa myös varautua siihen, että ostaja todennäköisesti vaatii myyjältä useamman vuoden mittaista kilpailukieltoa ja mahdollisesti jäämistä yrityksen käytettäväksi ainaksin yrityksen haltuunoton ajaksi.

Yrityksen sopimukset omistajanvaihdostilanteessa

Sopimuksiin liittyvä pääsääntö on, että ilman toisen sopimusosapuolen suostumusta ei voi vapautua sopimuksesta ja asettaa toista sijaansa. Osakeyhtiön osakkeiden luovutus ei vaikuta yhtiön asemaan sopimusosapuolena voimassa olevissa sopimuksissa. Sopimusehtojen mukaan omistuspohjan muutos saattaa oikeuttaa toisen sopimusosapuolen irtisanomaan sopimuksen, jos tästä on erikseen sovittu. Liiketoiminnan luovutuksessa myyjänä on yritys, jonka omistus ei muutu. Liiketoiminnan luovutus käsittää yleensä liiketoiminnallisen kokonaisuuden sisältäen liiketoimintaan kuuluvat vuokra‐, hankinta‐ jälleenmyynti‐ ja muut sopimukset.

Liiketoimintakaupassa sopimusosapuoli muuttuu luovutetuissa sopimuksissa, joten sopimuskumppanin muutokselle on kaikissa siirrettävissä sopimuksissa saatava toisen sopimusosapuolen suostumus. Tämän vaiheen vaatimaa työmäärää ja vaikutusta yrityskaupan toteuttamisessa ei kannata väheksyä. Jos myydään yhtiön osakkeet tai yhtiöosuudet, yrityksen erilaiset sopimukset jatkuvat pääsääntöisesti sellaisinaan. Jos taas myydään liiketoiminta, sopimukset menevät uusiksi, koska toinen sopimuspuoli vaihtuu. Sopimusten osapuolena ei ole enää myyjäyhtiö vaan se, joka liiketoiminnan osti.

On siis erittäin tärkeää niin ostajan kuin myyjänkin perehtyä liiketoiminnassa tarvittavien sopimuksen ehtoihin ennen kauppaa. Asiantuntijat kutsuvat tällaista tarkastusta leagal due diligense ‐tarkastukseksi, DD:ksi eli lailliseksi tarkasteluksi.

Pääsääntöisesti yrityksen tulevan menestyksen kannalta on järkevämpää tehdä kauppa yhtiön osakkeista tai yhtiöosuuksista silloin, kun yrityksellä on paljon tärkeitä sopimussuhteita, jotka jouduttaisin kaikki neuvottelemaan uusiksi liiketoimintakaupassa. Muista syistä voi olla toki järkevämpi tehdä toisin.

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa Asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Kirjoita vastaus

  • (ei julkaista)

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>