Kuukausittainen arkisto: toukokuu 2014

Yritysjärjestelyistä I - Osakeyhtiöiden sulautuminen

Tämän artikkelisarjan kirjoitukset keskittyvät osakeyhtiöissä tehtäviin yritysjärjestelyihin, jotka tulevat yleensä ajankohtaisiksi suunniteltaessa yrityskauppaa tai yrityskaupan jälkeen. Seuraavat kirjoitukset käsittelevät osakeyhtiön jakautumista, liiketoimintasiirtoa perustettavaan tytäryhtiöön ja omien osakkeiden hankkimista osakeyhtiössä.  Tämä artikkeli kokonaisuudessaan on luettavissa myös toimistomme kotisivuilta kohdasta kirjoituksia.

Sulautumisella tarkoitetaan tässä kirjoituksessa osakeyhtiölain 16 luvussa säänneltyä sulautumista. Sulautumisella eli fuusiolla osallisyhtiöiden varat ja velat yhdistyvät, ja sulautuva yhtiö samalla lakkaa. Osakeyhtiölain sallima sulautuminen johtaa aina sulautuvan yhtiön lakkaamiseen, joten sulautumista ei voida toteuttaa osittaisena. Osakeyhtiölaissa tunnetaan neljä erilaista sulautumistyyppiä 1) absorptiosulautuminen, 2) tytäryhtiösulautuminen, 3) kolmikantasulautuminen ja 4) kombinaatiosulautuminen.

Tavallinen absorptiosulautuminen

Absorptiosulautumisessa yhtiöön sulautetaan toinen yhtiö. Tavallisessa absorptiossa ei vastaanottava yhtiö eivätkä osallisyhtiöt yhdessäkään omista kaikkia sulautuvan yhtiön osakkeita. Sulautuvan yhtiön muut osakkeen‐ omistajat kuin vastaanottava yhtiö eli "ulkopuoliset" osakkeenomistajat voivat saada osakkeistaan vastikkeeksi (sulautumisvastike) joko vastaanottavan yhtiön uusia osakkeita, yhtiön hallussa olevia omia osakkeita, rahaa, muuta omaisuutta tai sitoumuksia. Absorptiofuusiossa voi olla vain yksi vastaanottava yhtiö, mutta sulautuvia yhtiöitä voi olla useampia.

Tytäryhtiösulautuminen

Tytäryhtiöfuusio on yleisin fuusiotyyppi. Tämä johtunee ennen muuta siitä, että sen menettely on yksinkertaisempi ja joustavampi kuin tavallisessa absorptiofuusiossa, koska sulautuvassa yhtiössä ei ole osakkeenomistajien vähemmistöä. Emoyhtiö pyrkiikin usein saamaan haltuunsa koko osakekannan. Tytäryhtiösulautuminen voidaan toteuttaa heti, kun omistus on sataprosenttinen.

Tytäryhtiösulautuminen on yleinen yrityskaupan jälkeen, kun ostettu yhtiö halutaan yhdistää ostajaan. Myös pidempään toimineen konsernin purkamiseksi fuusio on tavallinen. Samaan lopputulokseen emoyhtiö voi päästä purkamalla tytäryhtiön selvitystilan kautta. Usein valinta näiden vaihtoehtojen välillä tehdään verotuksellisten seikkojen nojalla. Vaihtoehtojen verokohtelu on varsin erilainen ja ratkeaa tapauksittain.

Tytäryhtiösulautumisen menettelykevennyksiä on monissa kohdissa: Sulautumissuunnitelma voidaan hyväksyä sulautuvassa yhtiössä hallituksen päätöksellä. Pääsääntöisesti hallitus päättää sulautumisesta myös vastaanottavassa yhtiössä. Tilintarkastajan lausunnoksi riittää kannanotto siitä, onko sulautuminen omiaan vaarantamaan vastaanottavan yhtiön velkojen maksun. 

Kombinaatiosulautuminen

Kombinaatiosulautumisessa kaksi tai useampia osakeyhtiötä sulautuu perustamalla yhdessä vastaanottavan yhtiön, jolle niiden varat ja velat siirtyvät. Uusi yhtiö perustetaan aina fuusioprosessissa. Sulautumissuunnitelma korvaa yhtiön perustamissopimuksen, ja suunnitelmaan sisältyy myös yhtiöjärjestysehdotus sekä maininta yhtiön johdon ja mahdollisten tilintarkastajien valinnasta. Kun yhtiöiden tekemä rekisteri‐ilmoitus sulautumisen täytäntöön panemiseksi rekisteröidään, sulautuvat yhtiöt merkitään lakanneiksi ja uusi osakeyhtiö rekisteröidään.

Kombinaatiossa fuusiovastikkeeksi annetaan säännönmukaisesti vastaanottavan yhtiön osakkeita, mutta muunlaisenkaan vastikkeen antamista laissa ei ole nimenomaisesti kielletty, kunhan osakkeita annetaan vastikkeena vähintään yksi. Vastaanottavan yhtiön osakepääoma maksetaan sulautuvilta yhtiöiltä siirtyvällä varallisuudella.

SULAUTUMISMENETTELY

Sulautumismenettely on monivaiheinen ja vaihtelee sulautumistilanteen mukaan. Sulautumisen käsittelyyn on kaupparekisterissä on varattava vähintään neljä kuukautta. Sulautumisen aikataulua voidaan menettelyn kuluessa säätää ‐ nopeuttaa tai hidastaa – varsin monissa kohdissa. Osakkeenomistajien ollessa yksimielisiä menettelyä voidaan eri kohdissa nopeuttaa. Ajoituksella on merkitystä kirjanpidollisesti ja verotuksessa, koska sulautuvaa yhtiötä ja vastaanottavaa yhtiötä pidetään erillisesti kirjanpitovelvollisina ja erillisinä verovelvollisina fuusion voimaantuloon asti.

Sulautumissuunnitelma

Sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden hallitusten on laadittava kirjallinen sulautumissuunnitelma, jonka tulee sisältää tietyt laissa mainitut vähimmäisehdot. Näiden ehtojen lisäksi suunnitelmaan voidaan ottaa muita ehtoja. Sulautumissuunnitelmalla pyritään selvittämään ja dokumentoimaan yksityiskohtaisesti ja kattavasti osallisyhtiöiden taloudellinen tila, siirtyvän varallisuuden rakenne, seuraannon tasevaikutukset vastaanottavassa yhtiössä sekä erityisesti sulautumisessa annettavan vastikkeen perusteet ja määrä. Yhtiön varat sekä velat siirtyvät sellaisinaan ja ilman erillistä selvitysmenettelyä eli varojen ja velkojen luettelointia vastaanottavalle yhtiölle. Osallisyhtiöiden ja niiden osakkeenomistajien kannalta sulautumisen tulee sen vuoksi perustua oikeisiin ja riittäviin tietoihin yhtiöiden taloudellisesta asemasta ja sulautumisen vaikutuksista.

Sulautumisvastike

Pääsääntöisesti vastikkeen tulee seurata osallisyhtiöiden taloudellista asemaa ja vastata näiden keskinäistä suhdetta. Kun sulautuvan yhtiön varat ja velat fuusiossa siirretään vastaanottavalle yhtiölle, sulautuvan yhtiön osakkeenomistajia loukataan, jos vastike ilman heidän suostumustaan on pienempi kuin heidän omistamiensa sulautuvan yhtiön osakkeiden käypä arvo. Osakkeenomistajien yhdenvertainen kohtelu vaatii, että sulautumisvastike on yleensä annettava osakkeina. Rahavastike tulee tavallisesti kysymykseen vain tasauseränä, jolla vältetään murto-osainen osakevastike, joka ei ole sallittua.

Tilintarkastajan lausunto

Sulautumissuunnitelmasta vaaditaan pakollisena hyväksytyn tilintarkastajan lausunto, joka liitetään I‐ vaiheen rekisteri‐ilmoitukseen. Tilintarkastajan lausunnolla suojataan sekä yhtiöiden osakkeenomistajia että velkojia ja muita yhtiön sidosryhmiä. Lausunto kohdistuu yhtiöiden taloudelliseen asemaan, ja siinä joudutaan mm. vertaamaan eri yhtiöiden arvoja fuusiovastikkeen oikean tason tai velanmaksukyvyn arvioimiseksi. Lausunnon ensisijainen tarkoitus on varmentaa sulautumissuunnitelmassa osakkeenomistajalle vastikkeesta annettujen tietojen oikeellisuus ja riittävyys. Tilintarkastajan lausunto voi olla suppeampi, jos kaikki sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeenomistajat tähän suostuvat tai jos kysymyksessä on tytäryhtiösulautuminen.

Sulautumisesta päättäminen

Sulautumissuunnitelma rekisteröidään kaupparekisteriin ennen asiasta päättäviä kokouksia kuukauden kuluessa suunnitelman laatimisesta. Sulautuvassa yhtiössä sulautumisesta päättää normaalissa absorptiossa sekä kombinaatiossa aina yhtiökokous. Tytäryhtiöfuusiossa asiasta voi päättää hallitus. Vastaanottavassa yhtiössä fuusiopäätöksen tekee pääsäännön mukaan hallitus ja poikkeuksellisesti yhtiökokous. Sulautuminen vaatii yhtiökokouksessa määräenemmistön ‐ myös vastaanottavan yhtiön yhtiökokouksessa, jos asia tulee käsitellä siellä. Päätökseen vaadittava enemmistö on vähintään 2/3 kokouksessa annetuista äänistä ja siinä edustetuista osakkeista, ellei yhtiöjärjestyksessä edellytetä suurempaa enemmistöä.

Osakkeenomistajaa, joka ei halua tyytyä sulautumisen ehtoihin, suojataan myöntämällä hänelle oikeus saada osakkeista rahalunastus. Lunastuksen vaatiminen merkitsee sitä, että osakkeenomistaja eroaa yhtiöstä ja hänelle maksetaan rahana osakeomistustaan vastaava osuus yhtiön arvosta. 

Velkojan suoja sulautumisessa

Velkojien suojaa koskevissa periaatteissa on lähdetty siitä, että sulautuvan yhtiön velkojalla on aina oikeus halutessaan etukäteen vastustaa sulautumista ja siten estää oikeuksiaan loukkaava sulautuminen. Velkojana pidetään kaikkia niitä, joilla on yhtiöltä rahasaaminen. Saamisen tulee kuitenkin olla syntynyt ennen suunnitelman rekisteröintiä. Velvoiteoikeudessa noudatetaan normaalisti sääntöä, jonka mukaan velallisen vaihtuminen edellyttää velkojan hyväksymistä. Sulautumisessa tästä on katsottu mahdolliseksi poiketa ja antaa velkojalle ratkaisuvalta siitä, haluaako hän vastustaa seuraantoa.

Kuulutusmenettely

Vastustaminen toteutetaan rekisteriviranomaisen kuulutusmenettelyllä. Sulautuvien yhtiöiden on haettava kuulutusta yhtiön velkojille. Kuulutuksessa kerrotaan velkojan oikeudesta vastustaa sulautumista ilmoittamalla vastustuksestaan kirjallisesti PRH:lle viimeistään kuulutuksessa mainittuna määräpäivänä. PRH julkaisee kuulutuksen Virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen määräpäivää. Kuulutus merkitään myös kaupparekisteriin. Yhtiön tulee myös itse antaa tieto kuulutuksesta tunnetuille velkojilleen lähettämällä näille jäljennös kuulutuksesta viimeistään kuukausi ennen määräpäivää. Velkojan katsotaan suostuneen sulautumiseen, jos hän ei ole oikeassa ajassa ja järjestyksessä ilmoittanut vastustavansa velallisensa sulautumista.

Yhtiöllä on kuukausi aikaa neuvotella velkojan kanssa vastustamisen peruuttamisesta, maksusta tai velasta annettavasta vakuudesta. Jos velkoja vastustaa hakemusta, yhtiöiden tulee joko maksaa velkojan saaminen tai asettaa sen maksamisesta ensi sijassa velkojan ja riitatapauksessa tuomioistuimen hyväksymä vakuus.

Sulautumisen täytäntöönpano

Täytäntöönpanoilmoitus Ilmoitus sulautumisen täytäntöönpanosta (III-vaihe, loppurekisteröinti) on tehtävä neljän kuukauden kuluessa sulautumista koskevasta päätöksestä. Muutoin sulautuminen raukeaa. Täytäntöönpanoilmoituksen liitteinä annetaan mm.  tilintarkastajan todistus siitä, että vastaanottava yhtiö on saanut täyden vastikkeen sen omaan pääomaan merkitystä määrästä.

Lopputilitys

Sulautumisen tultua voimaan sulautuvassa yhtiössä tulee tehdä lopputilitys. Tämän antavat osakkeenomistajien kokoukselle sulautuvan yhtiön hallitus ja toimitusjohtaja. Lopputilitys sisältää tilinpäätöksen siltä ajalta, jolta tilinpäätöstä ei ole vielä esitetty yhtiökokouksessa. Jos yhtiössä on tilintarkastaja, lopputilitys on annettava tilintarkastajalle, jonka on annettava lopputilitystä koskeva tilintarkastuskertomus.

SULAUTUMISEN OIKEUSVAIKUTUKSET

Sulautumisen voimaantulo saa aikaan seuraavat oikeusvaikutukset:

  • sulautuva yhtiö purkautuu
  • kombinaatiosulautumisessa vastaanottava yhtiö syntyy sulautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät  vastaanottavalle yhtiölle  ns. yleisseuraantona
  • jos sulautumisvastike annetaan osakkeina, sulautuvan yhtiön osakkeenomistajista tulee vastaanottavan yhtiön, osakkeenomistajia;
  • jos vastike annetaan muussa muodossa kuin osakkeina, kuten rahana tai sitoumuksina, sulautuvan yhtiön osakkeenomistajille syntyy oikeus tähän vastikkeeseen.

Sulautumisessa siirtyville kiinteistöille ei tarvita erillistä maakaaren mukaista luovutuskirjaa. Vastaanottava yhtiö ei ole velvollinen hakemaan lainhuutoa sulautumisessa siirtyneisiin kiinteistöihin, mutta sille voidaan hakemuksesta myöntää selvennyslainhuuto.

Yleisseuraanto

Yleisseuraannon periaate varojen ja velkojen siirtymisessä tarkoittaa pääpiirteissään sitä, että varoja ja velkoja ei tarvitse yksilöidä ja erotella, toisin kuin yhtiön purkautuessa selvitystilan kautta. Seuraanto koskee yhtä lailla tiedossa olevia kuin tuntemattomiakin varoja ja velkoja. Sulautuvan yhtiön tekemiin sopimuksiin perustuvat oikeudet ja velvoitteet sisältyvät näihin siirtyviin varoihin ja velkoihin. Sulautuminen ei ole sopimuksen siirto, joten velkojan tai sopimuskumppanin erillistä suostumusta ei tarvita.

Yleisseuraantoperiaatteen vuoksi velkojan saaminen ei voi sulautumisessa lakata, vaan se siirtyy samoilla ehdoilla uudelle velalliselle. Sulautuvan yhtiön saatavat siirtyvät entisin ehdoin vastaanottavalle yhtiölle.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Työsuhteet yrityskaupassa

Liikkeen luovutus ei pääsääntöisesti vaikuta työsuhteisiin, vaan ne siirtyvät sellaisinaan. Luovutuksen tapahduttua ostaja vastaa yksin kaikista työsuhteisiin liittyvistä luovutuksen jälkeen erääntyvistä saatavista. Ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat kuitenkin myyjä ja ostaja yhteisvastuullisesti.

Osakekaupassa, missä myydään toimivan osakeyhtiön määräysvaltaan oikeuttavat osakkeet, eivät työsuhteet muutu mitenkään, vaan työntekijöiden työnantajana säilyy myytävä osakeyhtiö. Alla käsitellään lähinnä liiketoimintakauppaa, jatkossa liikkeen luovutus, jossa myydään yrityksen liiketoiminta ja työnantaja vaihtuu

Tämä artikkeli on jatkoa edellisellä Uuden Suomen Yrityskanavassa viime viikolla julkaistuille artikkelille Osakekauppa vai liiketoimintakauppa ja pk-yrityksen arvonmääritys.

Työsopimuslaissa tarkoitettu liikkeen luovutus

Työsopimuslain mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Tällaisessa tilanteessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle. Liikkeen luovutus ei siten vaikuta työsuhteisiin, vaan ne siirtyvät sellaisinaan.

Vastuu työntekijöiden palkoista ja muista saatavista

Luovutuksen tapahduttua ostaja vastaa yksin kaikista työsuhteisiin liittyvistä luovutuksen jälkeen erääntyvistä saatavista riippumatta siitä, milloin nämä saatavat on ansaittu. Siten liikkeen ostaja vastaa esimerkiksi myöhemmin maksettavaksi tulevista vuosilomapalkoista ja lomarahoista, vaikka lomapäivät olisivatkin kertyneet ennen luovutusta. Näitä vielä erääntymättömiä saatavia ei voi myöskään suorittaa etukäteen työntekijöille. Tämän vuoksi tällaiset myöhemmin maksettavaksi erääntyvät saatavat olisi hyvä kartoittaa etukäteen jo ennen yrityskaupan tekemistä ja huomioida kauppahinnassa.

Ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteesta johtuvasta saatavasta vastaavat luovuttaja ja luovutuksensaaja yhteisvastuullisesti. Siten työntekijä voi vaatia aiemmin maksamatta jäänyttä palkkasaatavaansa halutessaan myös uudelta omistajalta. Myyjä on kuitenkin ostajalle vastuussa tällaisesta saatavasta, jollei muuta ole sovittu. Siten vaikka ostaja joutuukin maksamaan työntekijälle tälle kuuluvan saatavan, voi hän vaatia vastaavaa suoritusta myyjältä.

Liikkeen luovutus ei ole irtisanomisperuste

Liikkeen luovutus itsessään ei ole työsuhteiden irtisanomisperuste, eikä työnantaja voi vaatia työntekijöitä suostumaan työsopimusten ehtojen muutoksiin sen perusteella. Mikäli joukossa on työntekijöitä, joiden kanssa ei ole tehty kirjallisia työsopimuksia, on ostajan kannalta järkevää muuttaa olemassa oleva työsopimus kirjalliseen muotoon. Myöhemmässä riitatilanteessa voi nimittäin olla vaikeaa yrittää selvittää vanhalta työnantajalta työsopimuksen sisältöä, jos työntekijä väittää jotain sovitun. Työsopimusten sisältö ja työsuhteiden ehdot kannattaa näin ollen selvittää jo ennen yrityskaupan tekemistä.

Työntekijöiden irtisanomien tai työsuhteen ehtojen muuttaminen

Liikkeen luovutus ei tarjoa erityistä suojaa työntekijöille enää luovutuksen jälkeen. Uusi työnantaja voi piankin luovutuksen jälkeen ryhtyä esimerkiksi järjestelemään yrityksen toimintaa uudelleen. Tällöin työnantajalle voi syntyä tuotannollinen ja taloudellinen irtisanomisperuste, jonka olemassaoloa arvioidaan samoin kuin muissakin tilanteissa. Liikkeen luovutus ei vaikuta irtisanomisperusteen olemassaoloon. Erittäin tärkeää onkin huomata, että työntekijöitä mahdollisesti irtisanottaessa irtisanomisperusteena tulee olla toiminnan uudelleenjärjestelystä johtuva työn olennainen ja pysyvä vähentyminen, ei liikkeenluovutus itsessään.

Konkurssipesältä ostettava liiketoiminta

Mikäli kyse on konkurssipesältä ostettavasta liiketoiminnasta, sovelletaan tilanteessa hieman erilaisia sääntöjä. Tällöin luovutuksensaaja ei normaalisti vastaa ennen luovutusta erääntyneistä saatavista. Vastuu voi kuitenkin seurata, mikäli luovutuksen vastaanottavassa liikkeessä määräysvaltaa käyttävät tai käyttäneet henkilöt ovat samoja kuin konkurssiin asetetussa.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

 

 

Pk-yrityksen arvonmäärityksestä

Yrityksen arvonmäärityksestä voidaan sanoa, että ei ole yhtä ainoaa ”oikeaa” hintaa. Yritys on eri arvoinen erilaisille ostajille. Se onko mahdollinen ostaja kilpailija, uusi yrittäjä, yrityksen tavarantoimittaja tai asiakas tai yrityksen toimiva johto tai työntekijät vaikuttaa siihen minkä arvoisena he näkevät yrityksen.

Tämä artikkeli on jatkoa edellisellä Uuden Suomen Yrityskanavassa 5.5.2014 julkaistulle artikkelille Osakekauppa vai liiketoimintakauppa. Seuraavassa artikkelissa käsitellään työsuhteita liikkeen luovutuksen yhteydessä.

Yleisimmät arvonmääritystavat, joiden avulla voidaan haarukoida yrityksen hintaa/arvoa ovat tasearvoon, substanssiarvoon ja tuottoarvoon tai kassavirtaan perustuvat arviointitavat. Lisäksi hintaan vaikuttavat vaihtoehtoiskustannukset ostajalle ja myytävään yritykseen liittyvät tekijät. Yrityksen tasearvo tai verotusarvo ei yleensä ole hyvä yrityksen arvon mittari, koska ne kuvastavat yrityksen eri omaisuuserien historiallisia hankintakustannuksia ja muutaman edellisen vuoden tuottoa. Sen sijaan tasearvolla ja taseen eri erien arvoilla sekä verotusarvolla on keskeinen merkitys arvioitaessa vaihtoehtoisten yrityskauppatapojen veroseuraamuksia.

Käytännössä pienten ja keskisuurten yritysten arvo määritellään kahdella tavalla: yrityksen tuottoarvolla sekä substanssiarvolla eli yrityksen velattoman omaisuuden arvolla. Vaikka arvonmääritysmenetelmiä on useita ja arvon määrittäminen on vaativaa ammattilaisten puuhaa, on näistä kahdesta tavasta hyvä tietää ainakin hiukan.

Tuottoarvo

Tuottoarvo on tavanomaisissa yrityskauppatilanteissa ehkä tärkein ja käytetyin hinnan arviointimuoto. Tuottoarvon laskennassa keskeisimmät elementit ovat, yrityksen tuotto, mitä aikajännettä käytetään ja mikä on varmuus tulevien vuosien tuotosta. Lähtökohtana on yrityksen tuotto muutamalta edelliseltä vuodelta, jota voidaan oikaista vastaamaan ”normaalia” vuotta ja vastaamaan ostajan kulurakennetta. Tämän jälkeen arvioidaan yrityksen muutaman seuraavan vuoden tuotto. Yleensä yrityksen oikaistu tuotto kerrotaan 3‐6:lla, joka vastaa yleensä sitä aikaa jossa yrityskaupan tulisi maksaa ostajalle itsensä, jolloin saadaan yrityksen tuottoarvo. Mm. Suomen Yrittäjien www‐sivuilla on esitelty erilaisia tuottoarvon laskentatapoja ja arvoon vaikuttavia tekijöitä.

Tuottoarvo perustuu siihen, kuinka paljon yritys tulee lähivuosina tuottamaan uuden omistajan vetämänä. Tähän tarvitaan realistinen tulosennuste, jossa tulevat tuotot lasketaan yhteen esimerkiksi viideltä seuraavalta vuodelta. Saatu summa on yrityksen arvo tuottoarvolla mitattuna.

Se, kuinka pitkältä ajalta tuotot lasketaan yhteen ja minkä suuruisia ne ovat, riippuu itse yrityksestä, toimialasta, saatavilla olevan rahoituksen ehdoista jne. Verottaja laskee tuottoarvon pelkästään toteutuneiden aikaisempien vuosien perusteella, koska verotuksen kannalta se riittää. Ostaja ostaa tulevaisuutta, joten yrityskaupassa arvo pitää määritellä tulevaisuuden perusteella.

Pääsääntöisesti yritys, jonka arvossa tuotot on laskettu yhteen alle kahdelta vuodelta, on halpa ja yritys, jonka tuotot on laskettu yhteen yli kuudelta vuodelta, on kallis. Näin on mm. siksi, että yrityskaupassa on lähes aina mukana rahoittajina pankkeja ja rahoituslaitoksia. Ilman heitä kauppoja ei todellisuudessa syntyisi. Rahoittajien antamat yrityskaupan rahoitukset liikkuvat edellä mainitussa aikahaarukassa. Ostajan on siis maksettava yrityskauppaa varten ottamansa laina takaisin 2–6 vuoden sisällä korkoineen. Siksi puhutaankin yrityskaupan takaisinmaksuajasta.

Jos yrityksen hinta on niin korkea, että lainan takaisinmaksu veisi esim. 8 vuotta, rahoitusta on erittäin vaikea saada eikä kauppa näin ollen toteudu. Säännölle löytyy toki poikkeuksia. Valtaosa kaupoista tehdään 2–4 vuoden takaisinmaksuajoilla ja merkittävästi pienempi joukko 5–6 vuoden taksinmaksuajoilla.

Tuottoarvon pohjautuvat menneiden vuosien ja erityisesti uusimpiin virallisiin tuloslaskelmiin. Jotta näistä saadaan mahdollisimman oikea tulos tulevien vuosien tulosennusteita varten, laskelmaan täytyy tehdä korjauksia eli ns. oikaisuja. Viralliset laskemat on tehty verotusta varten, eivätkä ne anna aina oikeaa kuvaa yrityksen rahantekokyvystä. Oikaisut voivat parantaa tai huonontaa virallista tulosta, mutta ne on silti tehtävä. Tässä asiantuntija‐apu on usein tarpeen.

Tuloslaskelmassa painotetaan tavallisimmin oikaistua käyttökatetta arvoa määriteltäessä. Tällöin mm poistoja ei huomioida laskelmassa. Lopullisesta kauppatavasta riippuen myös muut tulosta kuvaavat luvut voivat tulla kysymykseen. Laskeepa arvon miten tahansa, kannattaa varautua vastapuolen yllättäviin pelinavauksiin. Totuuksia kun ei ole olemassa vain yhtä vaan useita yhtä oikeita samanaikaisesti. Tästä syystä yrityskauppaan perehtynyt asiantuntija ei anna yrityksen arvoksi vain yhtä lukua vaan arvohaarukan ja valtavasti selityksiä niiden taakse.

Substanssiarvo

Yrityksen substanssiarvolla tarkoitetaan yrityksen velattoman omaisuuden arvoa, eli varat miinus velat. Yrityksen taseen erät muutetaan vastaamaan käypiä arvoja, jonka jälkeen voidaan laskea yrityksen substanssiarvo. Tässä tulee huomioida, että yritystoiminnan arvo perustuu vain siihen omaisuuteen, jolla yritystä pyöritetään. Yrityksen omistamat, mutta omistajan käytössä olevat omaisuuserät eivät lähtökohtaisesti kiinnosta yrityksen ostajaa. Lisäämällä substanssiarvoon ns. goodwill‐arvo yrityksen nimestä, vakiintuneesta asiakaskunnasta jne. saadaan yritykselle yleensä suuntaa‐antava arvo.

Hienosta nimestään huolimatta substanssiarvo on yksinkertainen ja helppo arvomääritysmenetelmä verrattuna tuottoarvoon. Substanssiarvo on usein yrityksen minimihinta. Helpoimmillaan sen saa laskettua vähentämällä taseen viimeisestä luvusta kaikki velat. Lopputuloksena on yrityksen substanssiarvo. Lyhyesti substanssiarvo siis tarkoittaa yrityksessä olevaa omaa, velattoman varallisuuden määrää.

Käytännön yrityskauppatilanne on kuitenkin hiukan monimutkaisempi. Jälleen virallisessa taseessa näkyvät omaisuuserien arvot ovat verotuksellisia arvoja ja kuvaavat vain verottajan tiedontarpeita. Tähänkin tarvitaan oikaisuja, eli ensin täytyy selvittää myytävien omaisuuserien eli tilojen, tavaroiden, laitteiden ja sijoitusten käyvät eli markkina‐arvot.

Käypä arvo tarkoittaa sitä, minkä arvoinen mikin taseen erä on tänä päivänä. Tavallisesti sen arvo on pienempi kuin upouuden, mutta se voi olla myös suurempi. Esimerkiksi kiinteistöt voivat olla taseessa 100 000 euroa, mutta niiden käypä arvo voi olla 500 000 euroa. Jos näin on, käyvien arvojen yhteenlaskettu summa voi ylittää koko kirjapidossa näkyvän taseen loppusumman. Substanssin laskemisessa kannattaa siis nähdä vaivaa.

Yleensä toimivan ja terveen yrityksen tuottoarvo ylittää substanssiarvon. Tällöin lähtökohta kauppaneuvotteluihin on melko selkeä. Ostaja on valmis ostamaan tulevaisuuden tuotot ja saa kaupassa siihen tarvittavan yrityksen omaisuuden. Jos kuitenkin substanssiarvo ylittää tuottoarvon, ollaan vaikeammassa tilanteessa. Varsinkin, jos yrityksessä ei ole mitään ylimääräistä, jota voitaisiin kaupassa jättää pois. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yrityksen hinta on niin korkea, että kauppaa ei kyetä tekemään. Tällöin suunnitellun yrityskaupan rakennetta joudutaan miettimään uudestaan.

Tuottoarvoa käytetään yrityksen arvonmäärityksessä yleensä substanssiarvon kanssa rinnakkain. Näiden arvonmääritystapojen avulla pystytään yleensä kohtuullisesti arviomaan haarukka, jossa yrityksen kauppahinnan tulisi liikkua.

Kaikki osakkeet eivät välttämättä ole samanhintaisia. Esimerkiksi jos myydään vähemmistöosuutta, osakkeen hinta on lähempänä substanssiarvoa kuin tuottoarvoa.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

 

Osakekauppa vai liiketoimintakauppa

Liiketoiminnan luovutus tehdään yleensä pääpiirteissään kahdella tapaa, joko myydään yrityksen osakkeet tai yrityksen liiketoiminta. Ei kuitenkaan ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä sukupolvenvaihdos tai yrityskauppa. Vastuukysymyksistä johtuen tavallista on, että jos olet myyjä, haluat myydä osakkeet ja jos olet ostajana, haluat ostaa liiketoiminnan.

Osakekaupan ja liiketoimintakaupan eroa voisi kuvata seuraavasti. Vaikka myyjä omistaisikin kaikki osakeyhtiön osakkeet, hän ei omista yrityksen liiketoimintaa ja sinne hankittua omaisuutta henkilökohtaisesti. Ne omistaa itse osakeyhtiö. Näin ollen liiketoimintaa myytäessä myyjänä on yhtiö, ei yrittäjä, ja kaupasta saatavat rahatkin menevät yhtiöön. Usein avoin tai kommandiittiyhtiö kannattaa muuttaa ensin osakeyhtiöksi ja myydä sen jälkeen yhtiön osakkeet. Sukupolvenvaihdos ja yritystoiminnan luovutukset on helpointa ja edullisinta tehdä juuri osakeyhtiössä. Alla keskitytään vain osakeyhtiön liiketoiminnan luovutukseen tai osakekauppaan.

Jakautuminen yrityskaupan esivaiheena

Yrityksiin on usein kertynyt sellaista omaisuutta, joka ei välttämättä kuulu yrityskaupan yhteydessä myytävään liiketoimintaan. Tällaista omaisuutta voivat olla sijoitukset, kiinteistöt tai vapaa‐ajan asunnot, jotka halutaan jättää yrityskaupan ulkopuolelle. Liiketoimintakaupassa ei tällainen omaisuus muodosta ongelmaa. Jos kuitenkin halutaan yritysjärjestely toteuttaa osakekauppana, voi eräänä vaihtoehtona olla yhtiön jakaminen jakautumismenettelyllä kahdeksi erilliseksi yhtiöksi. Tällöin yrityksen ”myytävä” liiketoiminta jätetään toiseen yritykseen ja muu omaisuus toiseen yritykseen. Liikehuoneisto tai kiinteistö voidaan jakautumisella jättää toiseen yhtiöön ja vuokrata ne liiketoimintayhtiön ostajalle. Tämä järjestely alentaa ostajan tarvitseman rahoituksen määrää ja myyjä säilyttää toimitilojen omistuksen sekä saa niistä vuokratuottoa jatkossa. Osakeyhtiön jakautuminen ei aiheuta verotuksellisesti seuraamuksia, jos yrityksen omistus ei järjestelyn yhteydessä muutu. Jakautumisessa syntyneiden yritysten osakkeita käsitellään verotuksessa, kuten vanhan yhtiön osakkeita. Jakautumisesta on myös artikkeli osoitteessa www.jarisotka.fi kohdassa kirjoituksia.

Liiketoiminta- eli substanssikauppa

Liiketoimintakaupassa ostaja yleensä ostaa liiketoiminnan sekä sen käyttö‐ ja vaihto-omaisuuden, jonka hän tarvitsee liiketoiminnan jatkamiseen. Kaupassa siirtyvästä käyttöomaisuudesta ja vaihto‐omaisuudesta maksetaan usein käypä arvo. Yrityksen pehmeistä arvoista, sen liiketoiminnasta, nimestä, henkilökunnasta ja sen osaamisesta, toimittajista, asiakkaista, tuotekehityksestä, jakelukanavista yms. maksetaan liike‐ eli goodwill‐arvo. Liiketoimintakaupassa kauppahinta jää liiketoiminnan myyvään yritykseen ja sen siirtäminen haluttaessa yksityiseen käyttöön pitää suunnitella erikseen. Saamallaan rahalla myyjä voi maksaa pois yrityksen velat ja joko lopettaa yrityksen, jakaa voitot osinkoina tai muulla tavalla tai pitää yrityksen sijoitusyhtiönä.

Mahdollisten historiallisten riskien ja helppouden takia ostaja usein haluaa mieluummin ostaa liiketoiminnan kuin koko yrityksen osakekannan. Silloin ostaja vastaa vain yrityksen tulevaisuudesta ja hänen riskinsä on rajoitettu. Lisäksi ostaja pystyy poistoina hyödyntämään ostetun yrityksen liikearvon kymmenen vuoden kuluessa.

Mikäli hankittava liiketoiminta on luvanvaraista tai hankittavat tuotteet tai valmistustavat vaativat viranomaislupia tai viranomaisten hyväksynnän. Tulee varsinkin liiketoimintakaupassa varmistua jo etukäteen siitä ovatko nämä luvat siirrettävissä vai tuleeko liiketoiminnan hankkijan hakea ne uudelleen. Lisäksi tulee viranomaisten kanssa käytävissä neuvotteluissa selvittää ja varmistaa, kuinka liiketoimintaa voidaan jatkaa sillä välin kun viranomainen käsittelee liiketoiminnan hankkijan lupahakemuksia.

Osakekauppa

Osakekaupassa myydään yrityksen omistukseen oikeuttavat osakkeet, eli koko yritys velkoineen ja vastuineen. Yrittäjä saa velattoman hinnan yrityksestään. Ostaja ottaa vastatakseen koko yrityksen historian painolastin ml. sopimukset, keskeneräiset työt, ja mahdolliset aiempien urakoiden ja töiden vastuut. Lisäksi myöhempien verotarkastusten yhteydessä voi ilmaantua maksettavaa, josta kukaan ei välttämättä tiedä kaupantekoaikana.

Osakekaupassa ostajalla on liiketoimintakauppaa suurempi riski, koska hän ei voi valita ostettavia osia yrityksestä. Yrityskaupassa myyjä tuntee yrityksen ja ostaja on paljolti riippuvainen siitä tiedosta jonka hän myyjältä saa yrityksestä. Näitä vastuita ja sopimuksellisia riskejä pyritään minimoimaan vaatimalla osakekaupassa erilaisia vakuutuksia myyjältä liiketoiminnasta ja sopimuksista. Myyjä joutuu siksi yrityskaupassa takaamaan paljon asioita. Jos yrityskaupan toteuduttua myöhemmin ilmenee että, vakuutukset eivät pitäneet paikkaansa voi seurauksena olla hinnan alennus tai jopa kaupan purku. Myyjän kannattaa myös varautua siihen, että ostaja todennäköisesti vaatii myyjältä useamman vuoden mittaista kilpailukieltoa ja mahdollisesti jäämistä yrityksen käytettäväksi ainaksin yrityksen haltuunoton ajaksi.

Yrityksen sopimukset omistajanvaihdostilanteessa

Sopimuksiin liittyvä pääsääntö on, että ilman toisen sopimusosapuolen suostumusta ei voi vapautua sopimuksesta ja asettaa toista sijaansa. Osakeyhtiön osakkeiden luovutus ei vaikuta yhtiön asemaan sopimusosapuolena voimassa olevissa sopimuksissa. Sopimusehtojen mukaan omistuspohjan muutos saattaa oikeuttaa toisen sopimusosapuolen irtisanomaan sopimuksen, jos tästä on erikseen sovittu. Liiketoiminnan luovutuksessa myyjänä on yritys, jonka omistus ei muutu. Liiketoiminnan luovutus käsittää yleensä liiketoiminnallisen kokonaisuuden sisältäen liiketoimintaan kuuluvat vuokra‐, hankinta‐ jälleenmyynti‐ ja muut sopimukset.

Liiketoimintakaupassa sopimusosapuoli muuttuu luovutetuissa sopimuksissa, joten sopimuskumppanin muutokselle on kaikissa siirrettävissä sopimuksissa saatava toisen sopimusosapuolen suostumus. Tämän vaiheen vaatimaa työmäärää ja vaikutusta yrityskaupan toteuttamisessa ei kannata väheksyä. Jos myydään yhtiön osakkeet tai yhtiöosuudet, yrityksen erilaiset sopimukset jatkuvat pääsääntöisesti sellaisinaan. Jos taas myydään liiketoiminta, sopimukset menevät uusiksi, koska toinen sopimuspuoli vaihtuu. Sopimusten osapuolena ei ole enää myyjäyhtiö vaan se, joka liiketoiminnan osti.

On siis erittäin tärkeää niin ostajan kuin myyjänkin perehtyä liiketoiminnassa tarvittavien sopimuksen ehtoihin ennen kauppaa. Asiantuntijat kutsuvat tällaista tarkastusta leagal due diligense ‐tarkastukseksi, DD:ksi eli lailliseksi tarkasteluksi.

Pääsääntöisesti yrityksen tulevan menestyksen kannalta on järkevämpää tehdä kauppa yhtiön osakkeista tai yhtiöosuuksista silloin, kun yrityksellä on paljon tärkeitä sopimussuhteita, jotka jouduttaisin kaikki neuvottelemaan uusiksi liiketoimintakaupassa. Muista syistä voi olla toki järkevämpi tehdä toisin.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.