Kuukausittainen arkisto: maaliskuu 2014

Yrityksen työoikeutta II - Irtisanominen työntekijästä johtuvista syistä

Tässä kirjotuksessa käsitellään työnantajan mahdollisuutta irtisanoa työntekijä muuten kuin taloudellisin ja tuotannollisin perustein, eli pelkästään työntekijästä johtuvista syistä.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 2. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevat lomauttamista ja työsuhteen purkamista sekä työsuhteen purkautumista työntekijän poissaolon vuoksi.

Työnantaja voi irtisanoa työntekijän asiallisesta ja painavasta syystä. Lain tarkoittamana perusteena voidaan pitää:

1) työsopimuksesta tai laista johtuvien työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä

2) sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymän työtehtävistään”.

Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan:

1) Työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista;

2) työntekijän osallistumista työehtosopimuslain mukaiseen tai työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen;

3) työntekijän poliittisia, uskonnollisia tai muita mielipiteitä tai hänen osallistumistaan yhteiskunnalliseen tai yhdistystoimintaan;

4) turvautumisesta työntekijän käytettävissä oleviin oikeusturvakeinoihin.

Työsopimuslaissa on annettu erityinen suoja raskaana olevalle tai perhevapaaoikeutta käyttävälle työntekijälle sekä luottamusmiehelle ja luottamusvaltuutetulle. Asevelvollisen suoja asevelvollisuusaikana on sama kuin perhevapaaoikeutta käyttävällä työntekijällä. Laki työsuojeluvaltuutetusta antaa myös hänelle saman suojan kuin luottamusmiehellä on. Kyseisten työntekijöiden irtisanominen henkilökohtaisilla syillä on vain erityistapauksissa mahdollista.

Työvelvoitteen laiminlyönti

Kun työsopimus irtisanotaan työntekijän henkilöön liittyvillä syillä, on usein kyse työntekovelvoitteiden laiminlyönnistä. Työntekijä voi toistuvasti myöhästyä työstä tai hän voi pitää työpäivän aikana liian pitkiä taukoja. Työvelvollisuuden laiminlyöntiä on myös annettujen ohjeiden vastainen työn suorittaminen tai työtehtävien jättäminen tekemättä, vaikka aikaa niiden suorittamiseen olisi ollut.

Ennen työsopimuksen irtisanomista tulee työntekijälle antaa työvelvoitteiden laiminlyönnistä varoitus ja varata hänelle sen jälkeen mahdollisuus korjata menettelynsä. Mikäli laiminlyöntiä on pidettävä vakavana rikkomuksena, ei varoitusta ennen irtisanomista tarvitse antaa. Tämä on kuitenkin harvinaista. Varoitus on aina syytä antaa kirjallisena.

Mikäli työntekijä varoituksen jälkeenkin jatkaa varoituksen syynä ollutta työvelvoitteiden laiminlyöntiä, voidaan hänen työsopimuksensa irtisanoa. Edellytyksenä irtisanomiselle on kuitenkin, että laiminlyönti on merkittävä. Selkeitä rajoja merkittävyydelle ei voida antaa, ja epäselvissä tapauksissa tilanne kannattaa aina käydä asiantuntijan kanssa läpi.

Työntekoedellytysten olennainen muuttuminen

Työntekijän työntekoedellytysten olennainen muuttuminen voi johtaa työsopimuksen irtisanomiseen. Työntekijä voi menettää työssä välttämättömän luvan esimerkiksi ajokortin näön huononemisen takia tai hän voi sairastua pidemmäksi ajaksi. Silloin kun sairaus on pysyvä ja olennaisesti alentaa työkykyä tai aiheuttaa pitkän yli vuoden mittaisen työkyvyttömyyden, voidaan työsuhde yleensä irtisanoa. Irtisanomisen on kuitenkin perustuttava perusteelliseen ja asiantuntevaan lääkärin arviointiin työntekijän työkyvystä.

Irtisanomisen toimittaminen

Irtisanomisperusteeseen on vedottava kohtuullisessa ajassa siitä, kun perusteesta on saatu tieto. Työnantajan on ennen irtisanomista kuultava työntekijää ja selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Työntekijälle on kerrottava irtisanomisperuste ja annettava tilaisuus antaa siitä oma vastineensa.

Jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ei velvollisuutta uudelleensijoittamismahdollisuuksien selvittämiseen ole.

Irtisanomisaika määräytyy yleensä työsopimuksen, työsopimuslain tai työehtosopimuksen määräaikojen ja työntekijän työsuhteen keston mukaan.

Irtisanomisilmoitus on annettava työntekijälle henkilökohtaisesti. Irtisanomisaika alkaa kulua tiedoksiantopäivästä. Ellei henkilökohtainen tiedoksianto ole mahdollista, voidaan ilmoitus lähettää sähköisesti tai postitse kirjattuna kirjeenä. Tämä tiedoksianto on lain mukaan perillä seitsemäntenä päivänä sen lähettämisestä.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yrityksen työoikeutta I - Irtisanominen taloudellisin ja tuotannollisin perustein

Tässä kirjotuksessa käsitellään työnantajan mahdollisuutta irtisanoa työntekijä taloudellisin ja tuotannollisin perustein. Yrityksen, jonka työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä on säännöllisesti vähintään 20, on käsiteltävä irtisanomista koskevat asiat yhteistoimintamenettelyssä. YT-menettelystä on oma artikkelinsa toimistomme kotisivuilla kohdassa kirjoituksia.

Tämä sopimuksia koskevan artikkelisarjan 1. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevat irtisanomista työntekijästä johtuvista perusteista, lomauttamista ja työsuhteen purkamista sekä työsuhteen purkautumista työntekijän poissaolon vuoksi.

Irtisanomisperuste

Työsopimuslain mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työn tilapäinen vähentyminen ei oikeuta irtisanomiseen.

Työsopimusta ei saa irtisanoa, jos työntekijä voidaan sijoittaa tai kouluttaa toisiin tehtäviin. Perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin työtehtäviin tai töiden uudelleenjärjestelyistä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä.

Ennakkoselvitys

Ennen kuin työnantaja irtisanoo työsopimuksen taloudellisin ja tuotannollisin perustein, työnantajan on selvitettävä työntekijälle irtisanomisen perusteet ja vaihtoehdot niin hyvissä ajoin kuin mahdollista. Yleensä vaihtoehdot ovat muun työn tarjoaminen, uusiin tehtäviin kouluttaminen, lomautus tai osa-aikaistaminen.
Selvitystä ei ole välttämätöntä antaa kirjallisesti, mutta se on suositeltavaa niin irtisanomisperusteen kuin siihen liittyvän selvitysvelvollisuuden toteennäyttämiseksi.

Jos irtisanominen kohdistuu useaan työntekijään, voi ennakkoselvityksen antaa työntekijöiden edustajalle, luottamusmiehelle, tai jolleivät työntekijät ole edustajaa valinneet, työntekijöille yhteisesti.
Mitään aikarajaa ei ole sille, kuinka kauan ennakkoselvityksen antamisesta tulee kulua ennen kuin irtisanomisilmoitusta. Se on kuitenkin annettava ennen irtisanomista.

Työsopimuksen päättämisilmoitus - irtisanomisilmoitus

Työsuhteen päättämisilmoitus on toimitettava työntekijälle henkilökohtaisesti. Jollei tämä ole mahdollista, ilmoitus voidaan toimittaa kirjeitse tai sähköisesti. Tällöin ilmoituksen katsotaan tulleen työntekijän tietoon viimeistään seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun ilmoitus on lähetetty. Jos työntekijä kuitenkin on vuosilomalla, katsotaan sähköisesti tai kirjeitse lähetetty ilmoitus toimitetuksi aikaisintaan loman tai vapaan päättymistä seuraavana päivänä.

Päättämisilmoitukseen on syytä kirjata työsopimuksen päättämisperuste yksilöitynä. Työntekijälle on joka tapauksessa hänen pyynnöstään ilmoitettava kirjallisesti työsopimuksen päättymispäivämäärä sekä irtisanomisen syyt.

Päättämisilmoitus on syytä tehdä kahtena kappaleena, joista toisen työntekijä kuittaa vastaanotetuksi allekirjoituksellaan. Työntekijällä ei ole velvollisuutta allekirjoittaa irtisanomisilmoitusta, mutta toisaalta työntekijä ei allekirjoituksella myöskään hyväksy irtisanomista. Jos työntekijä ei allekirjoita irtisanomisilmoitusta, on paikalle syytä pyytää todistaja, joka varmentaa irtisanomisilmoituksen toimittamisen. Itse irtisanominen on pätevä ilman todistajan tai työntekijän allekirjoitustakin, mutta sen toteennäyttäminen jatkossa on yleensä ongelmallista.

Työnantajan ilmoitus työvoimatoimistolle

Työnantajan on tiedotettava tuotannollisin ja taloudellisin perustein irtisanottavalle työntekijälle siitä, että tällä saattaa olla oikeus työllistämisohjelmaan. Työnantajan on ilmoitettava työvoimatoimistolle sellaisista taloudellisin ja tuotannollisin syin irtisanotuista henkilöistä, joilla on yhteensä työhistoriaa vähintään kolme vuotta.

Jari Sotka

OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Osakeyhtiön varojen vähentyminen II - Saneeraus ja konkurssi

Liiketoiminnan ollessa tappiollista ja yhtiön pääomien vähetessä tulee yrityksen  johdon harkittavaksi kannattaako liiketoimintaa jatkaa. Vaihtoehtoja ovat  konkurssi, yrityssaneeraus tai liiketoiminnan jatkaminen. Tässä kirjoituksessa käsitellään yrityssaneerausta. Alkuviikolla Uuden Suomen yrityskanavassa ilmestyneessä kirjoituksessa käsiteltiin yrityksen johdon vastuuta ylivelkaisessa osakeyhtiössä ja konkurssia. Tämä artikkeli kokonaisuudessaan on luettavissa myös toimistomme kotisivuilta kohdasta kirjoituksia.

Yrityssaneeraus

Yrityssaneerauksen tarkoituksena on tarjota taloudellisissa vaikeuksissa  oleville, mutta elinkelpoisille yrityksille mahdollisuus tervehdyttää toimintaansa lykkäämällä velkojen maksua ja myös leikkaamalla niiden kokonaismäärää. Parhaiten yrityssaneeraus sopii yrityksille, jonka toiminta on kannattavaa, mutta velkojen määrä on niin suuri, ettei niitä pystytä hoitamaan alun perin sovituissa aikatauluissa. Aivan pienille yrityksille saneeraus ei sovellu sen vaatimien kustannusten vuoksi.

Saneeraushakemus

Saneeraukseen voi hakea jättämällä toimivaltaiselle käräjäoikeudelle kirjallisen hakemuksen saneerausmenettelyn aloittamisesta. Pääsääntöisesti toimivaltainen käräjäoikeus on se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä hakijayrityksen hallintoa hoidetaan. Hakemuksen saneerausmenettelystä voi tehdä velallinen, velkoja, tai useampi velkoja yhdessä. Parhaat menestymisen mahdollisuudet hakemuksella on, kun velallinen saa velkojat, jotka edustavat vähintään viidennestä veloista, puoltamaan hakemusta.

Saneeraushakemuksen tekemisestä tuomioistuimelle päättää yhtiökokous. Yhtiön hallituskin voi tehdä saneeraushakemuksen jos asia on kiireellinen. Tällainen tilanne voi olla se että yhtiötä uhkaa konkurssihakemus. Jos vireillä on konkurssihakemus ja tehdään samaan aikaan saneeraushakemus, jää konkurssihakemus odottamaan saneeraushakemuksen ratkaisemista.

Saneeraus ja maksuohjelma

Saneerausmenettelyssä yritykselle vahvistetaan maksuohjelma. Maksuohjelmassa velkoja voidaan järjestellä ja näin välttää yrityksen ajautuminen konkurssiin.

Saneerausohjelman toteutumisen seurantaa varten määrätään saneerausohjelman vahvistamispäätöksessä yleensä valvoja, joka useimmiten on sama henkilö, joka toimi selvittäjänä ja on laatinut saneerausohjelman. Mikäli näyttää siltä, että yritys ei suoriudu saneerausohjelman mukaisista maksuista, asiasta on syytä informoida valvojaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Saneerausohjelmaa on mahdollista tehdä muutoksia kerran sen hyväksymisen jälkeen.

Yrityssaneeraus on hyvä keino rauhoittaa yrityksen tilanne ja saada hengähdysaikaa mm. perintätoimista. Saneeraukseen hyväksytty yritys saa yleensä noin 8-12 kuukauden rauhoitusajan velkojensa maksulle. Vasta saneerausohjelman vahvistamisen jälkeen saneerausvelkoja on jälleen suoritettava ohjelman mukaisesti.

Jo saneeraushakemuksen vireille jättäminen käräjäoikeuteen, estää velkojia hakemasta yritystä konkurssiin ennen kuin saneeraushakemus on käsitelty. Saneeraushakemuksella yritys siten pystyy estämään aggressiivisten velkojien perintätoimet.

Käytännössä velallisen kannattaa antaa yrityssaneeraushakemuksen laadinta toimeksiannolla saneeraushakemuksien laadintaa perehtyneelle asiamiehelle.

Yrityssaneerauksen esteet

Saneerausmenettelyä ei voida aloittaa, jos velallinen on maksukyvytön ja on todennäköistä, että maksukyvyttömyyttä ei saneerausohjelman avulla voida poistaa, tai että sen uusiutumista ei voida torjua muuten kuin lyhytaikaisesti. Maksukyvyttömyys itsessään ei ole este. Riittävää on, että pystytään osoittamaan, että maksukyvyttömyys on tervehdyttämistoimilla korjattavissa.

Yrityssaneerausmenettelyä ei voida myöskään aloittaa, jos on todennäköistä, että velallisen varat eivät riitä saneerausmenettelystä aiheutuvien kustannusten kattamiseen, tai on todennäköistä, että velallinen ei kykene maksamaan menettelyn alkamisen jälkeen syntyviä velkoja.

Menettelyn esteenä voi olla myös mm. se, että velallisen kirjanpito on olennaisesti puutteellinen tai virheellinen. Tällöinkin voidaan pyrkiä osoittamaan, että kirjanpito voidaan vaikeuksitta saattaa asianmukaiseen ja luotettavaan tilaan.

Yrityssaneerauksia voidaan tehdä myös ei-julkisesti, ns. vapaaehtoisen menettelyn avulla. Tällöin pyritään velkojien kanssa neuvottelemalla ja tekemällä sopimuksia leikkaamaan velkoja tai sopimaan edullisemmista lainaehdoista. Olennaista on isoimpien velkojien saaminen hankkeen taakse.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Osakeyhtiön varojen väheneminen I - Saneeraus ja konkurssi

Liiketoiminnan ollessa tappiollista ja yhtiön pääomien vähetessä tulee yrityksen johdon harkittavaksi kannattaako liiketoimintaa jatkaa. Vaihtoehtoja ovat konkurssi, yrityssaneeraus tai liiketoiminnan jatkaminen. Tällöin tulisi myös selvittää, mikä on yrityksen johdon vastuu jos liiketoimintaa jatketaan sen jälkeen, kun yrityksen oma pääoma on menetetty. Liiketoiminnan jatkaminen sen jälkeen, kun yhtiön oma pääoma on menetetty, johtaa helposti yhtiön johdon ja hallituksen henkilökohtaiseen vastuuseen. Näiden vaihtoehtojen selvittämisessä suosittelen käytettäväksi lakimiestä ja/tai yrityksen tilintarkastajaa. Tässä kirjoituksessa käsitellä konkurssia ja seuraavassa, loppuviikolla julkaistavassa artikkelisssa käsitellään yrityssaneeraausta.

Osakehtiön varojen vähentyminen

Osakeyhtiölain (24:23) mukaan, jos yhtiön hallitus havaitsee yhtiön oman pääoman olevan negatiivinen, hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus kaupparekisteriin. Taloudellisen tilanteen varmistamiseksi voidaan laatia erityinen tilinpäätös, mutta asia voi olla selvä ilman tätäkin. Ilmoituksen tekemisestä ovat vastuussa hallituksen varsinaiset jäsenet ja myös toimitusjohtaja. Rekisterimerkintä voidaan poistaa yhtiön oman ilmoituksen perusteella, jos yhtiön oma pääoma on noussut takaisin yli puoleen osakepääomasta. Omaan pääomaan voidaan laskea esimerkiksi pääomalaina, poistoerot ja yhtiön tekemät vapaaehtoiset varaukset. Huomattava on että osakeyhtiölain mukaan yhtiö sinänsä saa jatkaa toimintaansa, vaikka se olisi miten tappiollinen tahansa.

Hallituksen jäsenen henkilökohtainen vastuu ylivelkaisessa yhtiössä

Rekisteri-ilmoituksen tarkoituksena on tuoda yhtiön taloudellinen tilanne velkojien tietoon. Rekisteri-lmoituksen laiminlyöminen voi johtaa toimitusjohtajan ja hallituksen henkilökohtaiseen vahingonkorvausvastuuseen, jos joku velkoja tai tavarantoimittaja, jolle on aiheutunut luottotappio, voi osoittaa, ettei olisi enää luotottanut yhtiötä jos olisi tiennyt yhtiön oman pääoman menettämisestä.

Julkisen osakeyhtiön kohdalla todetaan lisäksi, että jos yhtiön oma pääoma on alle puolet osakepääomasta, hallituksen on viipymättä laadittava tilinpäätös ja toimintakertomus yhtiön taloudellisen tilanteen selvittämiseksi. Tätä velvollisuutta ei ole yksityisessä yhtiössä. Tässä tilanteessa hallituksen on viipymättä kutsuttava yhtiökokous koolle päättämään toimenpiteistä yhtiön taloudellisen tilanteen tervehdyttämiseksi.

Konkurssi

Yhtiön taloudellisen tilan heiketessä pystytään vielä alkuvaiheessa velkojien kanssa yleensä sopimaan maksujen lykkäämisestä ja tekemään maksusopimuksia. Tässä vaiheessa tulee myös pohdittavaksi ovatko omistajat valmiita tai kykeneviä sijoittamaan yritykseen lisää rahaa, jotta päästäisiin kassakriisin ohitse.

Jos maksuvaikeudet muuttuvat pysyväksi maksukyvyttömyydeksi, on yrityksen hakeuduttava konkurssiin. Velallinen, joka ei kykene vastaamaan veloistaan, voidaan asettaa konkurssiin. Painetta konkurssiin hakeutumiseen tuo se, että maksukyvyttömän yhtiön toiminnan jatkamisen voidaan katsoa rikoslain tarkoittamaksi velallisen epärehellisyydeksi.  Tällöin vahingonkorvausvelvollisuus ja rangaistus voidaan kohdistaa yhtiön puolesta toimineisiin tahoihin henkilökohtaisesti. Kovin pitkään ei siis kannata jäädä odottelemaan että joku velkojista hakisi yhtiön konkurssiin.

Konkurssiin hakeutumisesta päättää osakeyhtiön hallitus. Päätös on osakeyhtiölain mukaan hallituksen asia eikä sitä voida siirtää yhtiökokoukselle. Päätös tehdään yksikertaisella enemmistöllä. Konkurssi on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun.

Konkurssi alkaa, kun velallinen asetetaan tuomioistuimen päätöksellä konkurssiin. Konkurssin alettua velallinen menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan. Konkurssin alkaessa tuomioistuin määrää yhden tai useamman pesänhoitajan velallisen omaisuuden hoitamista ja myymistä sekä muuta konkurssipesän hallintoa varten. Pesänhoitaja ottaa haltuunsa yhtiön omaisuuden ja hänen tulee myös irtisanoa työntekijöiden työsuhteet sekä käynnistää toimet yhtiön omaisuuden realisointia varten. Konkurssimenettelyssä velallisen varallisuudesta maksetaan ensin pesänhoidon kulut. Kun pesä on pesänhoitajan toimesta tullut selvitetyksi, hän jakaa konkurssipesään jääneet varat velkojille heidän saataviensa mukaisessa suhteessa.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten immateriaalioikeuksista IV - IPR -oikeuksien kaupallistaminen

Yrityksen kehittämien tuotteiden kaupallistaminen voi tapahtua toisaalta tuotteistamalla ja toisaalta erilaisin juridisin  keinoin. Seuraavassa keskitytään lähinnä tutkimus‐ ja kehitystoiminnan tulosten kaupallistamisen juridiikkaan.

Tämä on tekijänoikeuksia ja muita immateriaalioikeuksia koskevan artikkelisarjan 4. ja viimeinen kirjoitus. Aiemmat Uuden Suomen Yrityskanvassa julkaistut kirjoitukset käsittelivät tekijänoikeuksia, tekijänoikeuden rajoituksia, immateriaalioikeuksien hankkimista liiketoiminnassa ja erilaisissa projekteissa. Teknologiajuridiikan sanastoa ja lisätietoa IPR:stä ja immateriaalioikeuksista on toimistomme kotisivuilla.

Yritystoiminnan piirissä tehtyjen tutkimus‐ ja kehitysprojektien tulosten kaupallistamisen tavasta on hyvä olla jonkinlainen käsitys jo ennen projektin käynnistymistä. Tarkat menettelytavatkin saatetaan sopia jo esimerkiksi konsortiosopimuksessa. Aina ei voi kuitenkaan tietää parasta menettelytapaa etukäteen, ja saavutettavat tuloksetkin voivat poiketa merkittävästi suunnitellusta.

Siksi kaupallistamisvaiheessa tarvitaan yleensä uusia sopimuksia. On kuitenkin syytä korostaa, että tulosten kaupallistaminen ei kuitenkaan ole tutkimus‐ ja kehitysprojektista kokonaan erillinen kysymys. Jos projektia aloitettaessa ei ole sovittu riittävän täsmällisesti esimerkiksi siitä, kuka saa tuloksiin omistusoikeuden ja kuka esimerkiksi rajoittamattoman käyttöoikeuden, saattaa tulosten kaupallistaminen olla eri tahojen ristiriitaisten tavoitteiden vuoksi vaikeaa tai mahdotonta.

Vaihtoehtoisia kaupallistamistapoja

Projektin tulosten kaupallistaminen voi tapahtua monella eri tavalla. Sen voi tehdä kokonaisuudessaan itse esimerkiksi valmistamalla patentoitua tuotetta ja markkinoimalla sen suoraan asiakkaille. Kaupallistamisen voi myös antaa joko osittain tai kokonaisuudessaan toisten tehtäväksi. Kaikissa näissä eri toimintavaihtoehdoissa tarvitaan erilaisia sopimuksia.

Myydäkö itse vai käyttääkö jälleenmyyjää tai agenttia?

Projektin tuloksena syntynyttä hyödykettä voidaan tuottaa itse. Tällöin sen markkinointi voidaan myös hoitaa itse, tai käyttää agentteja ja/tai jälleenmyyjiä. Agentin ja jälleenmyyjän juridinen ero on siinä, että agentti solmii sopimukset ostajan kanssa päämiehensä eli esimerkiksi hyödykkeen tuottajan nimissä. Näin myyntisopimuksen osapuoliksi tulevat tuottaja ja ostaja. Jälleenmyyjä taas solmii sopimukset omissa nimissään, eli myyntisopimuksen osapuoliksi tulevat jälleenmyyjä ja ostaja.

Sekä agenttia että jälleenmyyjää käytettäessä tarvitaan lisäksi sopimus tuottajan ja agentin tai jälleenmyyjän välillä, missä määritellään tuottajan ja agentin tai jälleenmyyjän tehtävät, oikeudet, velvollisuudet ja varsinkin oikeudet maksuihin ja korvauksiin.

Kun kyseessä on yksinmyyntioikeus, on tarkoituksena antaa myyjälle yksinoikeus myydä sovittua tavaraa tai palvelua sopimusalueella. Sillä, kuka myytävän tavaran omistaa, on merkitystä mm. jaettaessa myyntiin tai myymättä jäämiseen liittyviä kaupallisia ja juridisia riskejä. Tavaran omistukseensa ottava jälleenmyyjä ottaa suuremman riskin kuin agentti, joskin riskin tarkkaan jakautumiseen voidaan vaikuttaa käytettävän sopimuksen määräyksillä.

Muita kaupallistamistapoja

Kaupallistaminen kokonaisuudessaan tai jotkin sen osat voidaan myös antaa muiden tehtäväksi tai tehdä yhteistyössä muiden kanssa. Projektin tulokset voidaan myydä eteenpäin, niihin voidaan antaa käyttöoikeus korvausta vastaan, tulosten hyödyntämiseen voidaan perustaa yhteisyritys,  tuloksien perusteella syntyneet tuotteet voidaan valmistaa itse ja saattaa markkinoille toisen yrityksen tuotteiden osana tai ohessa ym.

Tarvittavista sopimuksista

Kun juridisessa ja kaupallisessa suunnittelussa todetut asiat on saatu selvitettyä, tulee laatia niiden mukaan tarvittavat sopimukset. Sopimuksiin tulee sisällyttää ainakin juridisessa suunnittelussa päätetyt asiat, sekä riittävän kattavasti muu suunniteltu. Näin pyritään estämään muutoin syntyviä ongelmia.

Kaikissa yllä mainituissa tapauksissa tarvitaan omat sopimukset. Tulosten myyntiin tarvitaan myyntisopimus, käyttöoikeuden tai mu  oikeuden antamiseen lisenssisopimus, yhteistyöhön toisen yrityksen tuotevalikoiman yhteydessä tai ohella OEM‐sopimus, yhteisyrityksen perustamiseen konsortiosopimus, joint venture ‐sopimus, yhtiön perustamissopimus tai jokin muu sopimus halutun toimintamuodon mukaan.

Varsin tavanomaisia ovat erilaisia käyttöoikeuksia antavat lisenssisopimukset. Niiden sisältö vaihtelee mm. sen mukaan, onko lisensoitava tietämys suojattu/suojattavissa joko tekijänoikeuden tai rekisteröinnin (patentti ym.) perusteella vai ei.

Suomalainen, eurooppalainen ja kansainvälinen lainsäädäntö asettaa monenlaisia rajoituksia sille, mistä voidaan sopia, millä tavoin voidaan sopia, mitä tietyllä tavalla sovittu asia tarkoittaa ja mitä seuraa siitä, jos jotakin asiaa ei ole sovittu laisinkaan. Tästä syystä sopimuksia laadittaessa on usein aiheellista käyttää apuna lakimiestä. Nyrkkisääntö on, että mitä merkittävämmästä hankkeesta yrityksen kannalta on kysymys, sen todennäköisemmin asiantuntijan käyttö on tarpeellista.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Artikkelin kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, jonka toimisto on keskittynyt pk‐yritysten liikejuridiikkaan ja yritysjärjestelyihin. Aiemmin hän on toiminut useita vuosia asianajajana helsinkiläisessä isossa asianajotoimistossa.  Asianajotoimiston asiakaskunnasta yli puolet on erilaisia suunnittelu- ja IT-alan yrityksiä.

Yritysten immateriaalioikeuksista III - Teollisoikeudet ja taustaoikeuksien hankinta

Teknologian hyödyntämisessä ollaan käytännössä aina tekemisissä immateriaalioikeuksien kanssa. Usein menestyksellisen teknologiaprojektin lopputulos on innovaatio, joka on immateriaalioikeudellisesti suojattu. Immateriaalioikeudet muodostavat teknologiayritysten liiketoiminnan perustan. Sen vuoksi niihin on kiinnitettävä runsaasti huomiota ja päätettävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa niiden suojaamiseen ja käyttöön liittyvät toimintaperiaatteet

Tämä on tekijänoikeuksia ja muita immateriaalioikeuksia koskevan artikkelisarjan 3. kirjoitus. Tuleva viimeinen kirjoitus käsittelee immateriaalioikeuksien kaupallistamista. Teknologiajuridiikan sanastoa ja lisätietoa IPR:stä ja immateriaalioikeuksista on toimistomme kotisivuilla.

Teollisoikeudet

Immateriaalioikeudet jakaantuvat tekijänoikeuksiin ja teollisoikeuksiin. Tekijänoikeus syntyy automaattisesti, kun taas teollisoikeuksien syntymisen ehtona on yleensä oikeuden rekisteröinti viranomaisen pitämään rekisteriin. Suomessa tällainen viranomainen on Patentti‐ ja rekisterihallitus (PRH). Teollisoikeuksista merkittävimpiä ovat: - patenttioikeus, ‐ tavaramerkkioikeus, ‐ mallioikeus, ‐ hyödyllisyysmallioikeus ja ‐ toiminimioikeus.

Teknologian hyödyntämisessä ollaan käytännössä aina tekemisissä immateriaalioikeuksien kanssa. Usein menestyksellisen teknologiaprojektin lopputulos on innovaatio, joka on immateriaalioikeudellisesti suojattu. Immateriaalioikeudet muodostavat teknologiayritysten liiketoiminnan perustan. Sen vuoksi niihin on kiinnitettävä runsaasti huomiota ja päätettävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa niiden suojaamiseen ja käyttöön liittyvät toimintaperiaatteet. Ammattilaiset puhuvatkin erityisestä yrityksen IPR-strategiasta (IPR = Intellectual Property Rights eli immateriaalioikeudet). Pienenkin teknologiayrityksen on syytä sisällyttää esimerkiksi liiketoimintasuunnitelmaansa IPR-strategiaa koskeva jakso, jossa kuvataan, miten yritys varmistaa immateriaalioikeuksiin liittyvien kysymysten hyvän hoidon.

Teknologiaprojekteissa merkittävimmät pohdittavat immateriaalioikeudelliset kysymykset liittyvät toisaalta taustaoikeuksien hankintaan ja toisaalta oikeuksiin projektin tuloksiin, ns. tulosoikeuksiin. Suunnittelemalla näihin osa‐alueisiin liittyvien erityiskysymysten ratkaisut mahdollisuuksien mukaan etukäteen voidaan välttää monia vakavia ongelmia. Varsinkin tulosoikeuksien käytön suunnittelu on elimellinen osa yrityksen strategista suunnittelua.

Taustaoikeuksien hankinta

Täysin uusia ideoita maailmassa syntyy hyvin harvoin. Useimmat ideat pohjautuvat johonkin, jota joku on jo ajatellut aikaisemmin. Nämä aikaisemmat ajatukset ovat monissa tapauksissa erilaisten oikeuksien suojaamia. Tällaisia oikeuksia kutsutaan taustaoikeuksiksi.

Taustaoikeudet voivat olla eri tyyppisiä immateriaalioikeuksia. Tutkimus‐ ja tuotekehitysprojektien kannalta merkityksellisimpiä oikeuksia ovat monesti aikaisemmin myönnetyt patentit. Myös taustamateriaaliin kohdistuvilla tekijänoikeuksilla voi olla suurikin merkitys.

Kunkin projektin analysointivaiheessa on aiheellista ottaa selvää ja kirjata muistiin ne aikaisemmat ideat ja materiaalit, joiden pohjalta omia ideoita on tarkoitus työstää ja hyödyntää. Jo projektin analysointivaiheessa on otettava selvää, kohdistuuko näihin aikaisempiin ideoihin ja materiaaleihin joidenkin muiden tahojen oikeuksia. Varsinkin uutuustutkimus paljastaa usein, että asia on näin. Tällöin yrityksen on joko pyrittävä hankkimaan oikeus käyttää projektissaan kyseisiä oikeuksia, esimerkiksi toisen patenttia, tai muokattava omaa projektiaan siten, että toisten oikeuksien rajoittamia ideoita ja materiaaleja ei tarvita. Uutuustutkimuksesta löytyy lisätietoa mm. patentti‐ ja rekisterihallituksesta.

Taustaoikeuksien hankinta tapahtuu solmimalla sopimuksia (yleensä lisenssisopimuksia) niiden kanssa, joilla on oikeus luovuttaa kyseisiä oikeuksia. Oikeuksista joutuu tavanomaisesti maksamaan rahallisen korvauksen (rojalti).

Jos tutkimus‐ ja kehityshanke toteutetaan kahden tai useamman yrityksen yhteistyönä, on tavanomaista sopia, että projektin toteuttamisessa tarvittavat taustaoikeudet (esimerkiksi oikeus tietokoneohjelmien käyttöön tai patentoituun keksintöön) annetaan yhteistyökumppaneiden käyttöön korvauksetta edellyttäen, että myös projektin tulosten hyödyntämisessä päästään kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Näitäkin seikkoja on tarpeellista pohtia jo hankkeen alkuvaiheessa.

Projektin tulosten jakaminen, juridinen suunnittelu

Tutkimus‐ ja kehitysprojekteissa on aina tarkoitus saada jonkinlaisia tuloksia aikaan. Projektiin osallistuvien tahojen intressit suhteessa projektilla tavoiteltaviin tuloksiin saattavat poiketa toisistaan ja mennä ristikkäin. Kun kuitenkin tavoiteltavat tulokset ovat syy projektin aloittamiseen, on syytä pyrkiä sopimaan selkeästi tulosten jakaantumisesta osallistujien kesken siten, että kaikkien edut tulevat kohtuullisella tavalla huomioonotetuiksi. Tulosten hyödyntämiseen liittyvistä keskeisistä asioista on aina pyrittävä sopimaan jo projektin alussa. Näissä neuvotteluissa on parhaassa asemassa yritys, joka on etukäteen suunnitellut mahdollisimman hyvin, miten se käytännössä tahtoo hyödyntää projektin tuloksia.

Asiaan on syytä paneutua, vaikka yritys tekisi tutkimus‐ ja kehitystyötä omin päinsä, ilman yhteistyökumppaneita. Tällöinkin yrityksen sisällä selvitettävä, saako projektiin osallistuva henkilöstö oikeuksia syntyviin tuloksiin vai siirtyvätkö kaikki oikeudet yritykselle. T&K‐hankkeita toteuttavan yrityksen on käytännössä tarpeen kehittää johdonmukainen toimintatapa työsuhdekeksintöjen osalta. Kun pelisäännöt on ennalta sovittu yrityksen sisällä esimerkiksi työsopimukseen sisältyvän vakioehdon mukaisiksi, vältytään monilta turhilta sotkuilta ja kiistoilta.

Yrityksen tavoitteena on luonnollisesti saada mahdollisimman laajat oikeudet tuloksien hyödyntämiseen. Lisäksi toiveena on usein, että tulokset eivät tulisi kilpailijoiden tietoon saati sitten julkisuuteen. Kehitystyön tulosten jakautuminen eri yritysten kesken voi myös edellyttää sovittelua.

Muita juridisessa suunnittelussa pohdittavia asioita ovat ainakin projektin eri osapuolten tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet projektin toteuttamisen aikana ja jälkeen, erityisesti eri osapuolten vastuu projektin seurauksena syntyvistä kustannuksista ja muista velvollisuuksista muita osapuolisia ja ulkopuolisia kohtaan.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Artikkelin kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, jonka toimisto on keskittynyt pk‐yritysten liikejuridiikkaan ja yritysjärjestelyihin. Asianajotoimiston asiakaskunnasta yli puolet on IT-alan yrityksiä  Aiemmin hän on toiminut useita vuosia asianajajana helsinkiläisessä asianajotoimistossa. Kirjoittajalla on myös usean vuoden omakohtainen yrittäjäkokemus.

Yritysten immateriaalioikeuksista II – Tekijänoikeuden rajoituksista ja loukkauksista

Tämä on tekijänoikeuksia ja muita immateriaalioikeuksia koskevan artikkelisarjan 2. kirjoitus. Tulevat kirjoitukset käsittelevät immateriaalioikeuksien hankkimista liiketoiminnassa ja erilaisissa projekteissa sekä näiden kaupallistamista. Teknologiajuridiikan sanastoa ja lisätietoa IPR:stä ja immateriaalioikeuksista on toimistomme kotisivuilla.

Tekijänoikeuden rajoitukset

Tekijänoikeuteen on laissa tehty monia rajoituksia. Rajoitukset perustuvat sivistyksellisiin tai muihin tärkeisiin yhteiskunnallisiin syihin, mutta niitä on tehty myös käytännöllisistä syistä. Rajoitussäännökset on sijoitettu tekijänoikeuslain 2 lukuun.

Rajoitusten laajuus vaihtelee. Useimmissa tapauksissa tekijänoikeus on säädetty väistymään ja tietty teoksen käyttäminen sallitaan ilman tekijän lupaa ja korvausta maksamatta. Parissa tapauksessa sallitaan käyttäminen niin sanotun pakkolisenssisäännöksen nojalla ilman tekijän lupaa mutta korvausta vastaan.

Tärkeimmät tekijänoikeuden rajoitukset koskevat yksityiseen käyttöön tapahtuvaa kopiointia, opetustoiminnassa sekä arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa tapahtuvaa teosten käyttöä, kopiointia vammaisten tarpeisiin, myytyjen teosten edelleen myyntiä, siteeraamista, julkistettujen taideteosten käyttämistä sekä teosten käyttämistä tiedotustarkoituksiin.

Sopimuslisenssijärjestelmä

Eräissä tapauksissa, kun kysymys on lupien myöntämisestä suuren oikeudenhaltijajoukon puolesta suojatun aineiston massakäyttöön, tekijänoikeuden toimivuutta on edistetty ns. sopimuslisenssijärjestelmällä, joka pohjautuu kollektiivisiin neuvotteluihin ja sopimuksiin. Kun käyttäjän ja lukuisia suomalaisia oikeudenhaltijoita edustavan järjestön välillä on tehty sopimus, käyttäjä saa sopimuslisenssisäännöksen nojalla käyttää sellaistenkin oikeudenhaltijoiden teoksia, joita järjestö eiedusta.

Voimassaoloaika

Tekijänoikeus on voimassa tekijän elinajan ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. Tekijänoikeus voidaan luovuttaa eräin poikkeuksin ja oikeus voi myös siirtyä perintönä, avio‐oikeuden tai testamentin nojalla sekä esimerkiksi lisenssisopimuksen välityksellä.

Lähioikeudet

Tekijänoikeuslain 5 luvussa säädetään eräistä tekijänoikeutta lähellä olevista oikeuksista, joista keskeisimmät ovat esittävän taiteilijan, äänitallenteen tuottajan, kuvatallenteen tuottajan, radio‐ ja televisioyrityksen sekä valokuvaajan oikeudet. Näitä kutsutaan yleisesti lähioikeuksiksi.

Lähioikeuksien suojakohteena ei ole teos vaan muu suoritus: teoksen esitys, äänitallenne, kuvatallenne, radio‐ ja televisiolähetyksen signaali, sekä valokuva. Lähioikeuksien suoja on tekijänoikeuden kaltainen mutta joissakin suhteissa rajoitetumpi. Näiden oikeuksien suoja‐aika on 50 vuotta ja se lasketaan esitys‐, tallentamis‐, julkaisemis‐, lähetys‐ tai valmistamisvuodesta.

Lähioikeuksiin kuuluu edellä mainittujen lisäksi myös luettelon ja tietokannan valmistajan suoja. Huomattavaa panostusta edellyttänyttä tietokantaa sekä sellaista luetteloa, taulukkoa tai muuta vastaavaa työtä, johon on yhdistelty suuri määrä tietoja, suojataan kopioimista ja yleisön saataviin saattamista vastaan. Suoja on voimassa 15 vuotta työn valmistumisvuodesta tai yleisön saataviin saattamisvuodesta.

Tekijänoikeuden loukkaaminen

Tekijänoikeuden loukkaaminen on rangaistava teko, josta voidaan tuomita joko tekijänoikeuslain 56 a §:n mukaisesti sakkoa tai vakavammissa tapauksissa rikoslain 49 luvun 1 §:n mukaisesti sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Vuoden 2006 alusta laittomien tallenteiden maahantuonti yksityiskäyttöön on ollut kiellettyä.

Luvattomasta käytöstä suoritettavasta hyvityksestä, vahingon korvaamisesta ja laittomien kappaleiden menettämisestä valtiolle on tekijänoikeuslaissa erityissäännöksiä.

Teosten tekninen suoja

Tekijänoikeuslain 5 a luvussa ovat säännökset teknisistä toimenpiteistä ja oikeuksien sähköisistä hallinnointitiedoista. Tekijänoikeuslain 50 a §:n mukaan tehokkaita teknisiä toimenpiteitä ei saa kiertää. Tehokkailla teknisillä toimenpiteillä tarkoitetaan esimerkiksi kopiosuojauksia, jotka on suunniteltu tavanomaisessa käyttötarkoituksessa estämään tai rajoittamaan teosten kopioimista ja joilla tämä tavoiteltu kopiosuojaus saavutetaan. Kiertämistä on sellainen suojauksen purkaminen, jossa suojausmenetelmä tehdään tehottomaksi tai sen toimintaan vaikutetaan niin, ettei se enää toimi tarkoitetulla tavalla. Teknisten toimenpiteiden kiertämisen ohella myös tällaisen kiertämisen mahdollistavien tai helpottavien laitteiden, tuotteiden tai osien valmistaminen ja levittäminen on kielletty. Oikeuksien sähköisiä hallinnointitietoja ovat teoksen kappaleessa tai teosta välitettäessä ilmenevät tiedot, joilla tunnistetaan teos, tekijä tai oikeuksien muu haltija taikka jotka ovat tietoja teoksen käyttöehdoista. Tällaisia tietoja ei tekijänoikeuslain 50 d §:n mukaan saa poistaa tai muuttaa.

Kansainvälinen soveltaminen

Tekijänoikeuslainsäädäntöä sovelletaan Suomesta peräisin oleviin suojan kohteisiin. Suojan ulottaminen muista maista peräisin oleviin kohteisiin on järjestetty kansainvälisillä sopimuksilla.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

 

Artikkelin kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, jonka asianajotoimisto on keskittynyt pk‐yritysten liikejuridiikkaan ja yritysjärjestelyihin. Toimiston asiakaskunnasta yli puolet on IT-alan yrityksiä  Aiemmin hän on toiminut useita vuosia asianajajana helsinkiläisessä asianajotoimistossa. Kirjoittajalla on myös usean vuoden omakohtainen yrittäjäkokemus.