Kuukausittainen arkisto: helmikuu 2014

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa

Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Sopimattoman menettelyn kiellolla suojataan elinkeinonharjoittajaa toisen elinkeinonharjoittajan käyttämiltä hylättävinä pidettäviltä menettelyiltä.

Hyvän liiketavan vastaista voi olla:

  • kilpailijan halventaminen
  • kilpailijan jäljittely ja tämän maineen hyväksikäyttö
  • harhaanjohtava ja totuudenvastainen markkinointi
  • vertaileva markkinointi

Elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää sanallista, suullista, kuvallista tai muuta sellaista totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee elinkeinonharjoittajan omaa tai toisen elinkeinotoimintaa, ja joka voi vaikuttaa hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan. Sopimatonta menettelyä voi olla esimerkiksi toisen yrityksen nimen, tuotteiden tai mainosmateriaalin jäljittely. Niin ikään kiellettyä on esittää toisen elinkeinonharjoittajan mainetta halventavaa tietoa. Tuotemerkit, tavaramerkit ja iskulauseet voivat myös olla kiellon piiriin kuuluvia ilmaisuja. Edellytyksenä on, että totuudenvastainen tai harhaanjohtava tieto on tosiasiallisesti saatettu yhdenkin henkilön tietoon.

 Markkinoinnille asetetut rajoitukset

Myös markkinoinnille on asetettu tiettyjä vaatimuksia. Markkinointiaineistosta tulee selvästi olla nähtävillä sen kaupallinen luonne sekä se, kenen nimissä markkinointi toteutetaan. Vertaileva markkinointi ei ole sallittua, jos ilmaisun sisältöä ei voida näyttää toteen, markkinointiin liittyy kilpailijoiden halventamista tai se on harhaanjohtavaa. Hyvän liiketavan vastaisena markkinointina pidetään esimerkiksi ilmaisu ”alan markkinajohtaja”, jos yritystä ei voida pitää toimialansa johtavana yrityksenä. Myös markkinoinnissa käytettävät viittaukset jatkuvaan alennusmyyntiin on sopimatonta markkinointia.

Sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa voi ilmetä muullakin tavoin. Elinkeinotoiminnassa ei saa luvata arpajaisvoittoa tai muuta sattumanvaraisuuteen perustuvaa etua, jonka saaminen edellyttää hyödykkeen ostamista tai muuta vastiketta. Alennusten, kylkiäisten ja muiden etujen sekä erilaisten arvontoihin ja kilpailuihin osallistumista koskevien ehtojen on oltava yksiselitteisiä ja helposti saatavilla. Myös liikesalaisuuden, teknisen ohjeen ja teknisen esikuvan oikeudeton hankkiminen, käyttäminen ja ilmaiseminen on elinkeinotoiminnassa sopimatonta menettelyä. Kielto koskee kaikkia, hyödyntämis‐ ja ilmaisukielto myös niitä, jotka ovat saaneet salassa pidettävää aineistoa esimerkiksi työsuhteessa oikeutetusti haltuunsa. Kieltoa ei ole ajallisesti rajattu.

Seuraamukset sopimattomasta menettelystä

Jos yrittäjä kokee, että kilpailija menettelee hyvän liiketavan vastaisesti, tämän voi olla syytä reagoida tilanteeseen. Elinkeinonharjoittaja, johon sopimaton menettely kohdistuu tai jonka toimintaa menettely saattaa vahingoittaa voi viedä asian ratkaistavaksi markkinaoikeuteen tai pyytää lausuntoa Keskuskauppakamarin yhteydessä toimivalta liiketapalautakunnalta. Myös elinkeinonharjoittajien etujen valvomiseksi toimiva rekisteröity yhdistys voi saattaa asian vireille markkinatuomioistuimessa tai pyytää lausuntoa liiketapalautakunnalta.

Markkinaoikeus voi kieltää elinkeinonharjoittajaa tai erityisestä syystä tämän palveluksessa olevaa henkilöä jatkamasta tai uudistamasta sopimatonta menettelyään. Markkinaoikeus ei ole toimivaltainen tutkimaan vahingonkorvauskanteita, rikosasioita tai osapuolten välisten sopimusten tulkintaa, joiden käsittely on tarvittaessa erikseen saatettava käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Liiketapalautakunta antaa asiasta lausunnon, mutta ei voi kieltää markkinointitoimenpidettä tai muuta sopimatonta menettelyä. Tosiasiallisesti lautakunnan ratkaisuja kuitenkin noudatetaan. Elinkeinonharjoittaja voi pyytää liiketapalautakunnalta etukäteen kannanottoa myös siitä, onko esimerkiksi aiottu markkinointikampanja hyvän liiketavan mukaista.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Välimiesoikeus käräjöinnin vaihtoehtona

räjäoikeus erimielisyyksien ratkaisupaikkana

Riitojen ratkaisukeinoja ovat oikeudenkäynnit tuomioistuimissa ja vaihtoehtoiset keinot, kuten välimiesmenettely ja erityinen sovintomenettely.

Normaali sopimusriitojen ratkaisupaikka, eli käräjäoikeus, ei mielestäni ole monipolvisten sopimusten erimielisyyksien ratkaisuun läheskään aina sopiva. Näin on erityisesti IT-alan sopimusten kanssa, mutta alla esitetty pätee mielestäni myös muuhun yritystoimintaan. Syynä tähän on se, että käräjäoikeus – hovioikeus käsittely kestää lähes poikkeuksetta kolmisen vuotta. Toisaalta käräjäoikeuksissa ei välttämättä ole kokemusta näiden asioiden ratkaisemisesta, joten päätöksen ennakoitavuus on huono ja jompikumpi riidan osapuoli valittaa kuitenkin hovioikeuteen.

Vaihtoehtona pakkosopiminen

Yleensä esimerkiksi IT-alan riidat sovitaan ennen käräjäoikeuskäsittelyä tai asian ollessa vireillä käräjäoikeudessa. Näin varsinkin silloin kun riidan osapuolilla on käytössään juristiasiamiehet, jotka pystyvät arvioimaan riidan mahdollisen tuloksen päämiehensä kannalta. Asiamiehet eivät yleensä halua viedä näitä riitoja käräjäoikeuteen, koska sieltä puuttuu kokemus ja tietotaito näiden riitojen ratkaisemiseen ja riitaisten asioiden toteennäyttäminen on hankalaa. Tässä tilanteessa on niskan päällä se osapuolista, jolla on enemmän neuvotteluvoimaa. Alakynnessä oleva yritys joutuu usein tyytymään ratkaisuun, joka ei vastaa sen käsitystä oikeudenmukaisuudesta, kun vaihtoehtona olisi pitkä ja lopputulokseltaan epävarma oikeudenkäynti.

Välimiesoikeus vaihtoehtona

Olenkin päätynyt suosittelemaan yritysten sopimuksissa riitojen ja erimielisyyksien ratkaisutavaksi yhä useammin välimiesmenettelyä normaalin tuomioistuinmenettelyn sijaan. Usein esitetään, että välimiesmenettely on kallista ja soveltuu vain isojen yritysten isoihin riitoihin. Tästä olen eri mieltä ja alla esitetty koskee Keskuskauppakamarin välitysmenettelyä Suomessa.

Asianosaiset voivat sopia esimerkiksi kirjallisessa välityssopimuksessa tai yhtiöjärjestyksessä siitä, että niiden välillä mahdollisesti syntyvät riidat ratkaistaan välimiesmenettelyssä. Välityslausekkeita käytetään yleisesti esimerkiksi osakas-, konsultti-, jakelu- ja edustussopimuksissa. Myös uusissa IT2010 Yleisissä sopimusehdoissa riidanratkaisumenettelyksi on valittu lähtökohtaisesti välimiesmenettely.

Välimiesmenettelyn nopeudesta ja luottamuksellisuudesta

Välimiesoikeus ratkaisee riidan lopullisesti ja välitystuomio on heti täytäntöön pantavissa samaan tapaan kuin yleisen tuomioistuimen lainvoimainen tuomio, eli siitä ei voi valittaa. Välimiesmenettely ei ole julkista toisin kuin käräjäoikeus- ja hovioikeusmenettelyt ja myös ratkaisu annetaan ainoastaan asianosaisten tietoon. Välimiesten lukumäärä on asianosaisten sovittavissa. Välimiehiksi valitaan henkilöitä, joilla on erityistä asiantuntemista riidan kohteena olevasta asiasta. Välimiehinä toimivat käytännössä pitkän ammatillisen kokemuksen omaavat lakimiehet asianajajat, ylimpien tuomioistuinten jäsenet tai yliopiston professorit.

Keskuskauppakamarin välimiesmenettelyssä määräaika välitystuomion antamiselle on yksi vuosi.  Keskuskauppakamarin välimiesmenettelyiden mediaanikesto on noin 9 kuukautta.  Osapuolilla on mahdollisuus sopimuksessa myös valita nopeutettu välimiesmenettely, jolloin välimiesoikeutena toimii välityslautakunnan nimeämä yksi välimies ja välitystuomio tulee antaa kolmessa kuukaudessa.

Kuinka kallista välimiesmenettely oikeastaan on?

Suurin osa oikeudenkäynnin kustannuksista asianosaisille muodostuu asiamiesten palkkioista niin yleisissä tuomioistuimissa kuin välimiesoikeudessakin. Puuttumatta sen enempää ammattikuntani palkkioihin totean, että asiamiespalkkiot välimiesoikeudessa ovat samaa luokkaa kuin käräjäoikeuskäsittelyssäkin.

Välitystuomiosta ei voi valittaa, joten toisen oikeudenkäyntikierroksen (hovioikeus) asiamiespalkkiot jäävät syntymättä. Toisella kierroksella asiamiespalkkiot ovat yleensä saman suuruiset, kuin käräjäoikeuskäsittelyssä. Keskuskauppakamarin välityslautakunta on antanut ohjeellisen välimiesten palkkiosuosituksen, jota käytännössä myös noudatetaan. Lisätietoa välimismenettelystä ja keskuskauppamarin välimiesmenettelystä ja palkkioista on osoitteessa www.arbitration.fi.  Esimerkiksi 100.000 euron riidassa välimiesoikeuden kustannukset ovat noin 6.650 – 13.300 euroa. Tätä voi verrata kaksinkertaisiin asiamiespalkkioihin ja julkisen oikeudenkäynnin pitkään kestoon.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista VIII - Toimitusjohtajasopimus

Osakeyhtiön toimitusjohtaja on yrityksen hallintoelin samaan tapaan kuin hallitus ja yhtiökokous. Toimitusjohtaja ei siis ole työsuhteessa yritykseen. Toimitusjohtajan asemaa ja tehtäviä säännellään lähinnä osakeyhtiölaissa, avoimista yhtiöistä ja kommandiittiyhtiöistä annetussa laissa sekä osuuskuntalaissa. Toimitusjohtajan vastuu on samankaltaista kuin yhtiön hallituksen vastuu.

Tämä on sopimuksia koskevan artikkelisarjan 8.  ja viimeinen kirjoitus. Aiemmat kirjoitukset ovat käsitelleet, sopimusrikkomuksia, sopimusten pätemättömyyttä, sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia, alihankkijoiden sopimuksia sekä osakassopimuksia, jotka ovat myös luettavissa Uuden Suomen Yrityskanavan sivuillani. Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

Kirjallinen sopimus

Toimitusjohtajasopimuksen huolellinen laadinta on erittäin tärkeää sekä toimitusjohtajan että yhtiön kannalta. Toimitusjohtajasopimuksessa määritellään toimitusjohtajan ja yhtiön oikeudet ja velvollisuudet. Toimitusjohtajasopimus ei ole työsopimus eikä siihen näin ollen sovelleta työlainsäädäntöä vaan yleisiä sopimuksia koskevia oikeussääntöjä ja periaatteita. Siinä voidaan kuitenkin viitata työsopimusoikeudellisiin määräyksiin. Esimerkiksi lomaetuuksien voidaan sopia kertyvän vuosilomalain mukaan. Toimitusjohtajan eläke määräytyy kuitenkin työeläkelainsäädännön mukaisesti.

Johtajasopimus määrittää palvelussuhteen ehdot ja sopimus on hyvä tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta vältettäisiin sopimukseton tila ja jotta sopimus olisi voimassa osapuolten välillä heti palvelussuhteen alkaessa. Johtajasopimuksen laatimiseen ja ehtoihin tulisi paneutua huolella sitä tehtäessä, koska hyvin ja kattavasti laadittu sopimus on tärkeä yrityksen kannalta ja siihen panostaminen laatimisvaiheessa saattaa tuoda säästöjä myöhemmässä vaiheessa.

Toimitusjohtajasopimuksen keskeiset kohdat

Sopimus voi olla toistaiseksi voimassaoleva tai määräaikainen. Yritys ja toimitusjohtaja voivat sopia palvelussuhteen kestosta aivan vapaasti.  Myös toimitusjohtajan eläke-etuuksista sekä kilpailukiellon velvoittavuudesta sopimuksen päättymisen jälkeen kannattaa sopia. Jos toimitusjohtaja jää työttömäksi, hänen on mahdollista saada ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, mikäli hän on kuulunut työttömyyskassaan.

Palkka, palkkiot ja kannustinjärjestelmät

Toimitusjohtajasopimuksessa on syytä määritellä huolella, miten toimitusjohtajan palkitseminen tapahtuu, jotta hänen toimintansa ohjautuu oikeaan suuntaan eli kohti yhtiön strategisia tavoitteita. Toimitusjohtajan kokonaispalkkio muodostuu yleensä kuukausipalkasta ja erilaisista luontoiseduista ja/tai kannustinjärjestelmästä sekä mahdollisesta yksilöllisestä eläkepaketista. Palkkioon saattaa kuulua myös osakeomistusta tai -optioita.

Sopimuksessa olisi hyvä sopia ainakin palkasta tai palkkiosta, mahdollisista optioista, erilliskorvauksista, eläke-etuuksista, bonuksista ja muista mahdollisista etuuksista sekä vastuuvakuutuksesta. Keskeistä palkkaukseen liittyen on sopia myös työajasta, lomasta, lomakorvauksista sekä oikeudesta sairausajan palkkaan. Myös palkan tai palkkion tarkistamisen perusteet olisi syytä kirjata sopimukseen.

Erikseen tulee myös sopia kannustinjärjestelmästä, jos sellaista aiotaan käyttää. Yrityksen pitää päättää siitä halutaanko yrityksestä omistajille välitöntä taloudellista tulosta vai toimitaanko enemmänkin pitkällä tähtäimellä, jolloin taloudellinen hyvä realisoituu omistajille yrityksen arvonnousuna. Parhaiten toimivana kannustimena on pidetty lisäpalkkioita tai erilaisia bonuksia, jotka perustuvat suoraan yrityksen tuottamaan tulokseen.

Salassapitovelvollisuus ja kilpailukielto

Toimitusjohtajasopimuksessa on syytä sopia salassapidosta, kilpailukiellosta, rekrytointirajoituksesta sekä immateriaalioikeuksista; keksintöjen, tekijänoikeuksien jne. käyttö- ja hyödyntämisoikeuksista. Näiden tarkoituksena on suojata yrityksestä palvelussuhteen aikana saatuja tietoja. Näistä sovittaessa on järkevää määritellä tarkasti kilpailevan toiminnan sisältö, salassa pidettävät tiedot, sekä alkamisen ajankohta. Salassapitovelvollisuus jatkuu palvelussuhteen päätyttyä ja kilpailukielto kannattaa sopia jatkumaan myös tietyn ajan palvelussuhteen päättymisen jälkeen.

Lisäksi on sovittava näiden rikkomisesta aiheutuvasta vahingonkorvaus-velvollisuudesta. Normaalisti vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää, että vahinkoa on todellisuudessa syntynyt sekä, että toiminnalla ja syntyneellä vahingolla on syy-yhteys, joiden toteennäyttäminen saattaa olla hankalaa. Siksi yrityksen on suositeltavaa käyttää johtajasopimuksessa sopimussakko-lauseketta, jolloin riittää, että näytetään toteen pelkästään sopimusrikkomus.

Raportointivelvollisuus ja toimivallan rajoitukset

Lisäksi kannattaa sopia toimitusjohtajan raportointivelvollisuudesta yrityksen hallitukselle sekä toimivallan mahdollisista rajoituksista. Jotta rajoituksella kuitenkin olisi tosiasiallinen vaikutus, on järkevää sopia vahingonkorvaus-velvollisuudesta toimivallan ylityksen seurauksena.

Menettelytavat sopimuksen päättyessä

Kun toimitusjohtajan ja yhtiön tiet kuitenkin joskus eroavat, on syytä etukäteen tarkkaan sopia millaisen korvauksen hän eri tilanteissa saa ja mitkä ovat menettelytavat sopimuksen päättyessä. Toimitusjohtajan sopimussuhde kun lopetetaan usein ilman ennakkovaroitusta.

Toimitusohtajasopimuksessa on syytä sopia irtisanomisesta, irtisanomisajasta, irtisanomisen vaikutuksista sekä työskentelyvelvoitteesta irtisanomisaikana. Lähtökohtaisesti toimitusjohtajalla ei ole oikeutta irtisanomisajan palkkaan, mutta tästäkin on mahdollista erikseen sopia. Toimitusjohtajalle voidaan maksaa esimerkiksi irtisanomisajan palkka, jolloin hän pysyy töissä irtisanomisaikana. Toinen vaihtoehto on erokorvaus, jolloin toimitusjohtaja lähtee yrityksestä välittömästi.

Suositeltavaa on kuitenkin sopia irtisanomisesta välittömin vaikutuksin, ilman irtisanomisaikaa, koska tällöin sopimus voidaan päättää heti luottamuspulan mahdollisesti vallitessa. Sopimuksen päättämisestä sovittaessa, voidaan sopia myös mahdollisesta erokorvauksesta, jos sellaista aiotaan päättämistilanteessa maksaa. Johtajasopimuksessa on syytä tarkoin ja yksityiskohtaisesti selvittää milloin erokorvausta maksetaan ja milloin ei makseta. Korvausvaihtoehtoja verotetaan eri tavalla. Irtisanomisajan palkka tuo työnantajalle normaalit palkan sivukulut. Koska erokorvaus on kompensaatio nopeasta lähtemisestä, palkan sivukuluja ei tarvitse maksaa.

Yrityksen kannalta on tarkoituksenmukaista sopia, että erokorvausta maksetaan vain silloin kun sopimus päätetään yrityksen puolelta tai kun toimitusjohtaja päättää sopimuksen yrityksestä johtuvasta syystä.

Erimielisyyksien ratkaisumekanismit

Siitä huolimatta, että johtajasopimuksen tekemiseen on todella panostettu ja sopimuksesta on tehty mahdollisimman kattava, syntyy valitettavasti riitoja. Tämän vuoksi on tärkeää jo sopimuksen tekovaiheessa varautua tällaisiin riitoihin kirjaamalla sopimukseen riitojen ratkaisua koskeva kohta. Tarkoituksenmukaisinta on usein käyttää välimiesmenettelylauseketta, jossa sovitaan riitojen ratkaisemisesta välimiesmenettelyssä.

Välimiesmenettelyä pidetään kalliina, mutta menettelyn ei-julkisuus, joustavuus, nopeus ja ratkaisun välitön lainvoimaisuus sekä täytäntöönpanokelpoisuus puhuvat sen käyttämisen puolesta.Välimiesmenettelyn ratkaisu on lopullinen eli siitä ei ole valitusmahdollisuutta. Välimiesmenettelyn etuihin kuuluu lisäksi se, kuten edellä on todettu, että se toimitetaan suljetuin ovin asianosaisten kesken, jolloin vältetään julkisesta oikeudenkäynnistä mahdollisesti aiheutuva negatiivinen julkisuus. Välimiesmenettelyä on käsitelty laajemmin kotisivuillani olevassa artikkelissa Välimiesoikeus käräjöinnin vaihtoehtona.

 

Jari Sotka

OTM, MBA

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

 

Yritysten sopimuksista VII - Osakassopimuksista

Tässä artikkelissa käsittelen osakeyhtiön ja sen osakkaiden osakassopimusta ja yleisimpiä tilanteita, joita varten osakassopimus kannattaa laatia sekä yleensä osakassopimukseen otettavia sopimusehtoja. Osakassopimus kannattaa yleensä laatia, kun osakeyhtiössä on useampia kuin yksi osakkeenomistaja. Osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestykseen otetut määräykset eivät yleensä ole riittäviä kattamaan tai säätelemään yrityksen ja sen omistajien välisiä suhteita tai omistajien keskinäisiä suhteita.

Tämä on sopimuksia koskevan artikkelisarjan 7. kirjoitus. Seuraava ja viimeinen kirjoitus käsittelee toimitusjohtajasopimuksia. Aiemmat kirjoitukset ovat käsitelleet, sopimusrikkomuksia, sopimusten pätemättömyyttä, sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia sekä alihankkijoiden sopimuksia, jotka ovat myös luettavissa Uuden Suomen Yrityskanavan sivuillani. Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

 

Miksi osakassopimus yleensä laaditaan

Osakassopimus kannattaa yleensä laatia, kun osakeyhtiössä on useampia kuin yksi osakkeenomistaja. Osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestykseen otetut määräykset eivät yleensä ole riittäviä kattamaan tai säätelemään yrityksen ja sen omistajien välisiä suhteita tai omistajien keskinäisiä suhteita. Myös ulkopuoliset rahoittajat tai (pääoma)sijoittajat edellyttävät usein rahoituksen tai pääomasijoituksen ehtona, että yhtiöllä ja sen osakkailla on osakassopimus.

Osakassopimuksella sovitaan yleensä osapuolten välisestä yhteistyöstä yhtiön hallinnoimisessa ja johtamisessa sekä liiketoiminnan harjoittamisesta ja kehittämisestä. Tämä yleensä selkeyttää sopijapuolille toisten sopijapuolten näkemyksiä siitä, mihin ollaan sitoutuneita ja miten liiketoimintaa halutaan kehittää. Osakassopimuksella pyritään yleensä myös turvaamaan yhtiön vähemmistöosakkaiden vaikutusmahdollisuuksia yhtiön toiminnassa. Osakassopimuksella ei voida kuitenkaan rajoittaa osakkaan tai yhtiön vastuuta ulkopuolisiin nähden.

 

Osakassopimuksen keskeiset elementit

Alla on esitelty keskeisimpiä osakassopimusten elementtejä, joiden käyttö ja sisältö vaihtelevat merkittävästi riippuen yhtiön kehitysvaiheesta ja omistuspohjasta. Osakassopimus laaditaan aina tiettyä yritystä ja sen osakkaita varten, joten alla esitettyjen kohtien lisäksi sovitaan yleensä myös muista asioista.

Sopimuksen osapuolina ovat yleensä kaikki osakkeenomistajat tai osa heistä. Myös yhtiö on syytä ottaa sopimuksen osapuoleksi, jos kaikki osakkeenomistajat ovat mukana sopimuksessa. Muutoin yhtiö ei itse tule sidotuksi sopimusjärjestelyyn, mikä voi jatkossa aiheuttaa ongelmia.

Sopimuksen päämäärä ja tavoitteet kannattaa määritellä sopimuksen alkuun sillä se auttaa erimielisyystilanteessa sopimuksen tulkinnassa. Sopimuksen liitteeksi kannattaa myös ottaa yhtiön liiketoimintasuunnitelma. Tämä selventää yhtiön liikeideaa ja sitouttaa osakkaat myös noudattamaan sitä.

Osakkeiden panttauskiellosta tulee myös ottaa määräys osakassopimukseen, jotta näin estettäisiin osakkaiden siirtyminen tarkoitetun omistajapiirin ulkopuolelle. Vaikka osakassopimuksen määräys ei sidokaan vilpittömässä mielessä olevaa panttauksen saajaa, osakkeet pantannut osakkeenomistaja syyllistyy sopimusrikkomukseen ja on näin vahingonkorvausvelvollinen aiheutuneesta vahingosta.

Yhtiön hallinnosta ja toimielinten valinnasta on syytä sopia osakassopimuksessa, sillä yhtiöjärjestyksen määräykset yleensä jättävät suurimpien osakkeenomistajien armoille yhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan valinnan. Yleensä sovitaan siitä, että osakkailla on oikeus hallituspaikkaan ja sovitaan tarkemmin mihin hallituksen päätöksiin tarvitaan kaikkien osakkaiden suostumus ja mihin riittää määräenemmistö. Usein sovitaan myös osakkaiden vastuualueet yhtiön toiminnasta. Toisaalta myös toimitusjohtajan ja hallituksen välisiä toimivaltasuhteita voidaan määritellä osakassopimuksessa osakeyhtiölain sallimissa puitteissa. Osakkaiden työpanos yhtiössä ja osakkaiden työpanoksestaan saama kompensaatio kannattaa sopia osakassopimuksessa, jotta kaikille sopijapuolille on selvää, ketkä työskentelevät täyspäiväisesti yhtiössä ja ketkä ovat enemmänkin sijoittajia.

Immateriaalioikeudet (IPR) ja tietotaito ja näiden siirtämisestä yritykselle kannattaa sopia esim. seuraavasti. Yhtiön toiminnan yhteydessä syntyneet tai syntyvät immateriaalioikeudet (ml. patentit, hyödyllisyysmallit, tekijänoikeudet ja muut aineettomat oikeudet) sekä tekninen osaaminen ja tietämys (taitotieto) on syntynyt ja syntyy Yhtiölle ja kaikki siihen liittyvät oikeudet säilytetään Yhtiön oikeuksina ja suojataan parhaalla mahdollisella tavalla sovellettavan lain osoittamissa rajoissa. Kaikista Yhtiön projekteista ja toimeksiannoista tulevat mahdolliset immateriaalioikeudet, joita ei ole sovittu siirrettäväksi Yhtiön asiakkaalle tulee jättää Yhtiön käyttöön ja omaisuudeksi, mikäli voimassa oleva lainsäädäntö tämän mahdollistaa. Vastaavat määräykset kannattaa ja tulee ottaa myös työsopimuksiin. Tämän kohdan sisältö vaihtelee huomattavasti yrityksen toimialan ja toiminnan mukaan.

Yhtiön rahoituksesta ja osakepääoman muutoksista sovitaan yleensä osakassopimuksessa. Aloittavien yhtiöiden ja yhtiöiden, joihin tehdään pääomasijoituksia, rahoitusjärjestelyistä sovitaan hyvinkin yksityiskohtaisesti osakassopimuksessa. Vähintään kannattaa sopia siitä, missä määrin osakkeenomistajat ovat velvollisia sijoittamaan yhtiöön pääomaa tai lainaamaan yhtiölle tai antamaan vakuuksia yhtiön puolesta.

Osingonjaosta ja osingonjakopolitiikasta kannattaa sopia osakassopimuksessa. Varsinkin aloittavissa yhtiöissä on tavanomaista sopia, että yhtiö ei jaa osinkona ensimmäisinä toimintavuosinaan ja että jatkossa osinkoa jaetaan tietty osuus vuotuisesta voitosta tai jaettavissa olevista voittovaroista.

Uusien osakkaiden liittymisestä yhtiöön ja ehdoista sekä menettelytavoista, joilla se on mahdollista voidaan sopia osakassopimuksessa. Mikäli osakassopimus laaditaan tilanteessa, jossa yhtiöön on liittymässä uusia osakkaita, tulee järjestelyssä ottaa huomioon uusien osakkaiden ja vanhojen osakkaiden väliset suhteet ja toisaalta molempien tahojen suhteet itse yhtiöön.

Kilpailukielto ja salassapitovelvollisuus. Yleensä osakkaat sitoutuvat olemaan kilpailematta yhtiön kanssa ja että he eivät mene osakkaaksi tai muutoin toimi yhtiön kanssa kilpailevassa yrityksessä. Salassapitositoumus yhtiöön ja sen toimintaan iittyvistä tiedoista otetaan yleensä osakassopimukseen. Nämä tulee vahvistaa sopimussakolla.

Osakkaan yhtiöstä eroaminen ja sen vaatimat menettelytavat on syytä sopia osakassopimuksessa. Yleensä rajoitetaan myös mahdollisuutta luovuttaa yhtiön osakkeita muille kuin nykyisille osakkeenomistajille.

Osakkeiden myynti. Menettelytavoista silloin kun yhtiön osakekanta tai määräysvalta on tarkoitus siirtää ulkopuoliselle ostajalle tulee myös sopia osakassopimuksessa. Yleensä sovitaan, että hallitus tai jotkut osakkaat voivat neuvotella yhtiön koko osakaskannan myynnistä ja jos tietty määräosa (2/3 tai 4/5 tms.) osakkaista kannattaa osakkeiden myyntiä, on muilla osakkailla myötämyyntivelvollisuus samaan osakekohtaiseen hintaan ja samoilla ehdoilla. Vastaavasti vähemmistöosakkaita turvataan yleensä myötämyyntioikeudella, eli näillä on oikeus myydä omat osakkeensa ostajalle samaan hintaan ja vastaavilla ehdoilla, kuin määräysvallan myyneillä osakkailla.

Sopimussakko ja vahingonkorvaus. Kun esimerkiksi äänestyssopimuksen rikkomisesta mahdollisesti seuraavan vahingon määrän osoittaminen on erittäin vaikeaa, osapuolet sopivat  usein sopimussakosta, joka on luonteeltaan etukäteen sovittu vahingonkorvaus.  Sopimusta rikkoneen sopijapuolen on ainakin pääsääntöisesti suoritettava sovittu  sopimussakko, vaikka loukattu osapuoli ei voisikaan osoittaa tarkkaa vahingon  määrää. Voidaan myös sopia siitä, onko sopimussakko lopullinen korvaus vai  voidaanko normaaleilla vahingonkorvausta koskevilla perusteilla vaatia  sopimussakon lisäksi korvattavaksi muukin  vahinko.

Sopimussakkolausekkeella pyritään tyypillisesti  sopimusrikkomuksia ennalta ehkäisevään vaikutukseen, ja se toimiikin tällaisena  yleensä varsin hyvin. Lausekkeesta saattaa rikkomustilanteessa kuitenkin tulla  vaikeasti tulkittava riidan kohde. Riitelyn tarve voi vähentyä, jos  sopimussakkolausekkeen laukeaminen edellyttää sopimusrikkomuksen olennaisuutta  tai muuta kynnystä ja loukatun osapuolen tulee välittömästi huomauttaa  sopimusrikkomuksesta. Tässä voidaan antaa rikkoneelle myös lyhyt määräaika  korjata rikkomuksensa

Lunastuslauseke. Osakassopimuksessa tulee aina sopia osakkeiden lunastusmenettelystä ja lunastushinnasta. Näihin järjestelyihin liittyy yleensä myös yhtiöjärjestykseen otettava lunastuslauseke ja suostumuslauseke osakkeiden hankkimiseksi sekä mahdollinen yhtiön oikeus lunastaa omia osakkeitaan. Lunastettavien osakkeiden hinta tulee määritellä selkeästi tai määritellä selkeä laskentakaava, jolla lunastushinta lasketaan. Yleensä olen suositellut menettelyä, jossa sovitaan laskentaperusteista ja erimielisyystilanteessa riippumaton KHT tilintarkastaja määrittelee hinnan annetun laskentaperusteen mukaan ja osapuolet sitoutuvat tähän tulokseen. Pelkkä käyvän arvon käyttäminen johtaa varmasti pitkälliseen riitaan.

Erimielisyyksien ratkaisumekanismit ja vahingonkorvausvelvollisuus kannattaa sopia osakassopimuksessa esimerkiksi välimiesmenettelyä noudattaen tai muulla nopealla ja ei-julkisella menettelytavalla.

 

Mallisopimukset ja osakassopimuksen laatiminen 

Osakassopimuksen laatimiseksi on olemassa monia mallisopimuksia, ohjeita ja tarkistuslistoja. Osakassopimukset laaditaan kuitenkin aina yksittäisen yrityksen ja sen omistajien yksilöllisiä tarpeita varten, joten mallisopimukset eivät sellaisenaan koskaan sovellu allekirjoitettaviksi. Sen sijaan nämä ovat hyödyllisiä oikein käytettynä. Näistä näkee erilaisia vaihtoehtoja yhtiön ja osakkaiden välisten suhteiden järjestelemiseen ja ne myös auttavat sopimusta suunniteltaessa ja sopimusneuvotteluissa muistamaan, mitä kaikkea sopimuksessa tulisi huomioida.

Usein osakassopimusta laadittaessa joudutaan myös muuttamaan yhtiön yhtiöjärjestystä ja sovittamaan nämä asiakirjat vastaamaan toisiaan. Osakassopimuksella sovitaan aina merkittävistä taloudellisista arvoista ja ne on yleensä tarkoitettu pitkäkestoisiksi, joten niiden laatimiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja käyttää ainakin sopimuksen viimeistelyssä asiantuntevan lakimiehen apua.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa asianajotoimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.

Yritysten sopimuksista VI - Alihankkijoiden sopimuksista

Toimistoamme työllistävät mm. ja pk‐yritysten alihankintasopimukset isompien yritysten kanssa sekä näiden alihankkijayritysten keskinäiset sopimukset. Verkostoitumisesta puhutaan uutena tapana vastata markkinoiden  vaatimukseen. Tämä verkostoituminen tai alihankinta toisilta samalla tai läheisellä toimialalla toimivalta yritykseltä ei ole mitään uutta Suomessa. Sen  sijaan hankintayksiöiden kasvaminen, kansainvälistyminen ja uudet vaatimukset alihankkijoille sekä anglo‐amerikkalainen sopimuskulttuuri, jossa kaikista mahdollisista asioista sovitaan hyvin yksityiskohtaisilla sopimuksilla, on.

Tämä on sopimuksia koskevan artikkelisarjan 6. kirjoitus. Seuraavat kirjoitukset käsittelee osakassopimuksia ja toimitusjohtajasopimuksia. Aiemmat kirjoitukset ovat käsitelleet mm. sopimusrikkomuksia, sopimusten pätemättömyyttä sekä sopimusten vakioehtoja ja mallisopimuksia, jotka ovat myös luettavissa Uuden Suomen Yrityskanavan sivuillani. Toimistomme hoitaa yritysten sopimusneuvotteluja ja sopimusten laatimista sekä suomen että englannin kielellä.

Isot konepaja‐ ja teknologiateollisuuden yritykset ovat keskittäneet valmistuksessa alihankintojaan yhä suuremmille alihankkijoille ja keskimääräiset hankinnat ovat kooltaan kasvaneet. Tämä sama trendi on nyt käynnissä myös suunnittelu‐ ja kehitystyön alihankinnoissa. Tämä tuo alihankinnassa toimiville yrityksille paineita kahdellakin tavalla. Ensinnäkin riippuvuus yhdestä tai muutamista asiakkaasta kasvaa ja riskit sitä myötä. Toisaalta näiden alihankkijoiden on pakko hakea kumppaneita toisista alihankkijoista, jotta nämä yhdessä voisivat tarjota yhä suurempia suunnittelu‐ ja kehitystöitä alan isoille yrityksille.

Tälle alihankkijoiden yhteistyölle on monia muotoja. Yritykset voivat fuusioitua keskenään tai ostaa toisensa ja saavuttaa näin  riittävät resurssit. Toinen yleisempi tapa on alihankkijoiden keskinäinen alihankinta tai erilaiset yhteenliittymät, esimerkiksi perustamalla yhteisyritys tarjoamaan isommista projekteista, joka ostaa omistajiltaan alihankintana tarvittavan työn ja osaamisen. Jäljempänä en keskity omistukselliseen yhteistyöhön vaan alihankintaan.

 

Alihankintasopimus varsinaisen tilaajan kanssa

Keskustelussa verkostoista unohtuu yleensä se tosiasia, että isot yritykset haluavat tehdä sopimuksia vain yhden yrityksen, eivät yhteenliittymän tai verkoston kanssa. Näin ollen joku verkoston yrityksistä joutuu toimimaan ns. Verkostoveturina ja ottamaan päävastuun sopimuksen toteuttamisesta ja kantamaan riskin siitä, jos toimitus ei ole sovitunlainen tai tapahdu oikeassa ajassa.

Isot yritykset vaativat sopimuksissaan usein kohtuuttomilta tuntuvia sitoumuksia alihankkijoiltaan. Tällä en tarkoita perinteisiä kaupallisia ehtoja, kuten hintaa, toimitusaikaa tai laatuvaatimuksia, vaan alihankkijoiden toimintamahdollisuuksia rajoittavia ehtoja, eli kilpailukieltoa, oikeuksien siirtämistä hankkijalle, salassapitoa ja rajoituksia käyttää tehdyn työn tuloksia ja kertynyttä tietotaitoa myöhemmin.

Useasti näitä hankintoja tekevät insinöörit insinööreiltä, jotka kyllä hallitsevat teknisen ja taloudellisen puolen ja näistä asioista pystyvät osapuolet itsekin neuvottelemaan. Mutta alihankintasopimuksien muut kohdat ovat kilpailukiellon ja muilta alihankkijan toimintavapautta rajoittavilta osin yleensä hankintayrityksen lakiasiainosaston laatimia ja ne on laadittu siten, että hankkija saa varmasti kaikki oikeudet työhön ja että tietotaito ei leviä alihankkijalta mihinkään. Tätä varmistetaan vielä huomattavilla sopimussakko‐ ja vahingonkorvausklausuuleilla. Nämä sopimuskohdat ovat yleensä laadittu maksimaalinen omien etujen varmistaminen mielessä, eikä suinkaan ajatellen yksittäistä hankintaa ja sen erityispiirteitä. Karrikoidusti sanoen alihankkija ei saisi koskaan tehdä mitään suunnittelutyötä hankkijan kilpailijalle tai käyttää mitään projektissa kehitettyjä ratkaisuja, käytettyjä taustaoikeuksia tai tietoa kellekään muulle tehtävässä työssä, koskaan.

Alihankkijalla on mahdollisuus neuvotella näistä ja sen tuleekin sopimusneuvotteluissa keskittyä myös näihin ei‐kaupallisiin kohtiin ja käyttää tässä apunaan ulkopuolista juristia. Nämä eivät aina ole kiveen hakattuja, vaan näistäkin voidaan usein neuvotella. Kilpailukieltoa on esimerkiksi mahdollisuus usein rajata se koskemaan vain tiettyä toimialaa, eikä sen sijaan kieltää suunnittelun tulosten ja kertyneen tietotaidon kategorinen käyttö kaikkialla. Esimerkiksi hankkija saattaa hyväksyä sen että kilpailukielto koskee metsäteollisuutta, mutta ei konepajateollisuutta tai kemianteollisuutta.

 

Alihankkijoiden keskinäisista sopimuksista

Yritysten verkostoituessa keskenään ja jakamalla myös suunnittelu‐ ja kehitystyötä keskenään tulisi näiden myös laatia keskinäiset sopimukset, joissa sovitaan vastuista, velvollisuuksista ja riskien jaosta. Tämä on erityisesti Verkostoveturin etujen mukaista.

Jos tutkimus‐ ja kehityshankkeeseen tai toimitukseen osallistuu useita yrityksiä, on tavanomaista laatia konsortiosopimus, jossa näistäkin asioista sovitaan. Yleensä hankkiva yritys tuo oman ehdotuksensa konsortiosopimuspohjaksi. Konsortiosopimukset ovat projektin sisällöstä ja osallistujista riippuen hyvin erilaisia, mutta niissäkin tulee voida neuvotella myös alihankkijan toimintavapautta tulevaisuudessa rajoittavista kohdista.

Jo projektin tarjoamis‐ ja suunnitteluvaiheessa tulisi miettiä em. kysymyksiä, esimerkiksi ottamalla pohjaksi hankkijoiden yleisesti käyttämät sopimusehdot ja miettimällä sitten alihankkijoiden keskinäistä työnjakoa ja sopimisen tarvetta. Tässä vaiheessa on usein hyödyllistä laatia verkoston kesken puitesopimus keskinäisestä työnjaosta. Tämä senkin vuoksi, etteivät nämä asiat sitten tulisi yllättäen vastaan kun  sopimuksen saanut Verkostoveturi sopii ”aliurakoista” toisten alihankkijoiden kanssa.

Verkostoveturin oma alihankinta‐ tai projektisopimus määrittää lopullisesti verkoston välisen sopimisen tarpeen. Verkostoveturin tulisi ”vierittää” sopimusvelvollisuudet myös sen alihankkijoille. Näissä sopimuksissa, tulisi ottaa huomioon myös edellä mainitut ei‐kaupalliset sopimusehdot. Tämä yksityiskohtaisuuden vaatimus pienten yritysten keskinäisille sopimuksille tuntuu usein kohtuuttomalta ottaen huomioon myös alihankinnan arvon, mutta se on tarpeen jos Verkostoveturi haluaa turvata oman asemansa. Alihankintasopimuksen tekevä yritys kun yleensä vastaa myös omien alihankkijoidensa töistä kuin omastaan.

Tämä yksityiskohtaisuus vaatii ensimmäisissä sopimuksissa huomattavasti yritysten johdon aikaa ja kuluja aiheutuu usein ulkopuolisen juristin käytöstä. Tämä työ tulisi kuitenkin nähdä olennaisena osana liiketoiminnan tavanomaista kehittämistä. Pk‐yrityksen kannalta sopimusasiat ja niihin liittyvät yksityiskohdat tuntuvat usein ylivoimaisen vaikeilta selvitettäviksi. Erityisesti teknologiahankkeissa näiden kysymysten käsittelyä ei ole syytä vältellä. Kun oikeudellisten kysymysten huolellisesta suunnittelusta muodostuu käytäntö, myös suhteelliset kustannukset pienevät ja yrityksen oma asema sekä varsinainen suunnittelutyö on varmemmalla pohjalla.

Asioiden suunnittelu ja sopiminen myös eri verkostoyritysten oikeuksien ja velvollisuuksien näkökulmasta antaa tarpeellista ryhtiä ja painokkuutta koko projektille sekä sitouttaa siihen osallistuvia tahoja aivan toisella tavoin kuin löysät ”kahvipöytäpuheet”.

 

Jari Sotka
OTM, MBA

Kirjoittaja on helsinkiläinen asianajaja, joka työskentelee omassa toimistossaan. Toimisto on keskittynyt erityisesti pk-yritysten palvelemiseen. Ennen omaan toimistoon siirtymistään hän on työskentellyt useita vuosia asianajajana isossa liikejuridiikkaan keskittyneessä asianajotoimistossa.